Let it rain

Kuului vaan surrurrurräätätätätätätätä, kun nää ompelin parissa illassa kasaan. Täydellisiä syysvaatteita, mullekin kelpais! (Ehkä vähän isommassa koossa. Molemmat on nääs kokoa 140cm. Ehkä tytön mekko enemmän kokoa 134cm)

Pojan huppari oli aika helppo nakki, mutta tytön mekko tuotti kyllä aikamoista päänvaivaa. Tiesin jo alusta alkaen, että haluan sellaisen mekon, joka on takaa pidempi kuin edestä ja joka olis A-mallinen. Kokeiltiin sitten mekkoa päälle siinä vaiheessa, kun olis pitänyt enää vaan helma kääntää, ja säkiltähän se näytti. Säkiltä, joka on aivan liian lyhyt.

Siinä sitten mietin eri vaihtoehtoja, että mitä oikein teen. (Selasin ensin tietysti tuhannet ompelublogit läpi saadakseni vähän osviittaa, että mitä kaikkea sitä vois tehdä. Kirosin entistä enemmän lapsia, joille ne A-malliset mekot oikein sopi. Ei vaan tälle tytölle sitten ollenkaan!) Lopulta laitoin kuminauhaa vyötärölle ja helmaa pidensin sitten kuin tekemällä siihen resorin - ei ainakaan pylly vilku, ei.

Tytön mielestä kyseessä ei ollut oikea mekkoa, kun ei helma liehunu pyörähtäessä. Ja pöh, sanon minä.

Ompelukone, joilla nää ompelin, oli aivan järisyttävän kamala muoviroska. En oo oikeesti niin huonolla ompelukoneella aiemmin ommellut, mutta ommellessa tuntui kuin olis asvalttiin tehny porakoneella reikiä. Näissä halpismuovikoneissa huomaa myös sen, että ei ne oikeasti kestä paksua kangasta ommella: olikohan jossain vaiheessa kangas kolminkertainen, ja jouduin kyllä siksakatessa niin monesta sen ylälangan uudestaan langoittaa, kun ylälanka vaan katkeili koko ajan. (Tai sitten ompelulangat oli vaan huonoa laatua, mutta ärsyttävää se kuitenkin oli!)

Kaavat on otettu jostain hupparista ja jostain mekontapaisesta, ja siitä sit lähdetty vähän kokeilemalla eteenpäin.

Tuota vaaleanpunaista jäi vielä jonkin verran jäljelle, josta ajattelin loihtia jotain 13-vuotiaalle. Saas nähdä, mitä oikein keksin.

Henna

Näin saat itsellesi söpöjä laatikoita, joissa säilyttää tavaroita!

Tarvitset vain rumia laatikoita (mieluusti erikokoisia) ja lakanakangasta. Sakset ja liima ovat myös passeleita tähän hommaan. Hauskaa on vielä siinä vaiheessa, kun pussilakasetin ja aluslakanan saa tasan 20 eurolla ja mielessä pyörii, kuinka edullisia laatikoita sitä nyt saadaan itsetehtyä.  Ensimmäisen laatikon päällystäminenkin on hauskaa ja hulvatonta, kun meitsin pääasiallinen toimi on kuvata tapahtuvaa prosessia ja toimia liimamestarina.

SIIHEN SE HAUSKUUS SITTEN PÄÄTTYYKIN. Oikeasti. En suosittele kenellekään, että rupeatte tähän työurakkaan, ellette halua liimalle haisevaa huonetta, liimaisia sormia ja ärsyyntynyttä jupinaa ympärillenne. Koko ilta meni muuten tähän, ja saatiin kaksisteen vaan kolme laatikkoa päällystettyä. Se suuritöisin jätettiin suosiolla seuraavaan päivään.

Koska tämä ei ollut helppoa ja mukavaa, ohjeita ei todellakaan ole tulossa. (Siksi myös kuvamateriaali on täyttä kuraa) Vinkkinä kuitenkin laatikoiden päällystämisestä kiinnostuneille, että taittele sitä lakanaa kuin paketoisit lahjaa. Jos et tykkää lahjojen paketoinnista, älä edes yritä...

Eli meitsin neuvo nyt kaikille: Olisit vain ostanut kaupasta niitä ylihinnoiteltuja laatikoita... Voipahan ainakin sanoa, että ihan omista kätösistä ja ihan hiton hienoja tuli! Ja just sellaisia, kuin halusitkin.

match match.. jos vitutuskäyrä ei ole vielä tarpeeksi korkealla, niin voihan jämäpaloista askarrella vielä vaikkapa randomlootalle uuden kuosin, niin kaikki mätsää sitten kaiken kanssa

♥, Henna

Tekohengityksen voimalla

Hyvää syksyä! Ollaan koomailtu tässä jo jonkin aikaa tehokkaasti, mutta ajattelin viimeinkin herättää kaikki mummot henkiin (tai itseni ainakin) ja pyöräyttää mummoiluprojektit käyntiin. Paljon on kerennyt puolessa vuodessa tapahtua, ehkä tärkeimpänä se, että mummot ovat vallanneet koko maailman. Tämän takia yhteiset pitsinnypläyskerrat jäävät vasta valovuosien päähän (onneksi mummoille se on vain lyhyt aika), ja mummot jatkavat toimintaansa yksin, mutta yhdessä. Onneksi puhelin ja interwebbi on aina keksitty ;)

Palataan kuitenkin ajassa taaksepäin viime toukokuuhun, jolloin yhtenä aurinkoisena lauantaina vietettiin Ravintolapäivää. Ravintolapäivän aikana kuka tahansa pystyy siis pystyttämään ravintolan minne tahansa, ja totta kai mummot käyttivät tilanteen hyväksi: syntyi Pieni brownie puoti. Idea pähkinänkuoressa oli tarjota erimakuisia brownieita, ja siinähän me onnistuttiinkin!

Esivalmistelut aloitettiin mallikkaasti jo torstaina meitsin kämpillä, kun valmistettiin kokeilusatsi brownieita, (sopivasti multa ei löytynyt sähkövatkainta... Onneksi Hillan mummo asui lähettyvillä, niin käytiin häneltä lainaamassa) mut itse tositoimiin päästiin vasta perjantai-iltana, kun matkustettiin Hillan luo (meikä ajoi!). Ensimmäiset pari tuntia juoruiltiin ahkerasti ja juotiin teetä, kunnes kellon lähestyessä yhtätoista aloitettiin brownien teko. Koko yöhän siinä meni! Oli ihan täysin absurdia heittää taikinan sekaan 21 kananmunaa, 1,3 kiloa voita ja mitähän nämä määrät oikein olikaan... Aivan hulluja kuitenkin. Käärittiin vielä browniet nätteihin paketteihin, ja teetkin laitettiin ihan uuteen kuosiin. Yhteensä me tehtiin noin 150 brownieta, ja makuja meillä oli yhdeksän.

Pakattiin auto sitten täyteen tavaraa (kirjaimellisesti oli aika tukalat oltavat), ja pystytettiin toimipisteemme Oulun Kiikeliin. Ensimmäisen tunnin aikana näytti ihan siltä, että kukaan ei tule meidän brownieita ostamaan, mutta noin puoli kolmen aikoihin meidän täytyi todeta vain ihmisille, että valitettavasti meiltä on jo kaikki mennyt. Hurjan onnistunut päivä! Aurinko paistoi, ihmiset hymyili ja meillä oli vilttejä, jotta ihmiset pystyi istumaan ruohikolla.

Eräs hauska kokemus tuli siinä vaiheessa, kun meiltä kysyttiin, että onkos meidän tuotteet laktoosittomia - eikä me oltu otettu sitä ollenkaan huomioon leipoessa! Siinäpä lähdettiin sitten muistelemaan, että mitä kaikkea me ollaan taikinaan tungettu, ja yhden kuvan perusteella googletettiinkin, onko meidän käyttämä voita vähälaktoosista vai ei...

Myös eräs vanha mies tuli hieman kärkkäästi kommentoimaan meidän toimintaa, kunnes hän sitten lopulta pyörsi puheensa ja päätyi ostamaan parit hiukopalat meiltä.

Tarviiko edes kertoa, että päivän jälkeen väsytti?

Elikkätä: jos löytyy innostusta ja idea ravintolapäivälle, niin ei muuta kuin oikeasti kokeilemaan! Aivan hurjan upea kokemus, johon ihan varmasti jää koukkuun. (Hilla voi kertoa sit seuraavasta ravintolapäivästä, joka oli elokuun lopulla) Seuraavalla kerralla voisi kokeilla ihan oikean ruuan valmistamista.. Siinä olisi vasta haastetta!

Psst.. Tässä vielä takuuvarman hittibrownien ohje:

350g pehmeää voita
6 dl sokeria
3 dl kaakaojauhetta
1 dl siirappia
1/2 tl suolaa
6 munaa
3 dl vehnäjauhoja

1. Laita uuni 175 asteeseen.
2. Vaahdota voi ja sokeri.
3. Sekoita voisokerivaahtoon kaakao, siirappi ja suola.
4. Lisää kananmunat koko ajan vatkaten, lopuksi vehnäjauhot kevyesti käännellen.
5. Tyrkkää brownietaikina uuniin 30-35 minuutin ajaksi. Browniet ovat valmiita, kun browniehin upotettu tikku jää hieman tahmeaksi.

Henna

Origamikuutiovalot

Henkilökohtaisesti haluan tehdä lahjat itse, koska haluan varmistaa että ne ovat persoonallisia ja tarpeellisia (no ei aina : D) kyseiselle lahjan saajalle. En myöskään tue kulutuskulttuuria ja haluaisin viestittää myös maailmanpelastaja meininkiäni teille hyvät kanssamummoilijat.

Nyt olemme muutaman viikon ajan kokoontuneet eri kahviloissa Hennan ja Erikan kanssa ja olemme todenneet, että paras kahvila tähän mummoilutarkoitukseen on ehdottomasti Katri Antellin kahvila Oulun Kirkkokadulla (se isompi ja uudempi). Täällä on wifi yhteys, teetä (maailman söpöimmissä teepannuissa) ja mukava tunnelma.

Ensimmäiseksi projektiksi päätimme ottaa jotain helppoa ja jopa meille mahdollista saattaa loppuun. Projekti oli tehdä origamikuutioita ja kiinnittää ne jouluvaloköynnökseen. Ensin meni vähän aikaa selvittää, että miten tuo paperi taittuu mutta muutaman erehdyksen jälkeen se taittui jo aika mukavasti. Tässä on kuva ohjeesta, joka löytyi Pinterestistä.

Yhteiskustannukset tälle projektille eivät olleet kovin suuret. Valot maksoivat 4,90e ja me ostimme niitä kahdet eli yhteensä noin 10e. Patterit eivät tulleet mukana joten ne piti ostaa erikseen. Paperit ovat normaalin tulostuspaperin paksuista origamipaperia. Paperia kutsutaan origamipaperiksi, koska se on jo valmiiksi neliön muodossa ja toinen puoli on värillinen ja toinen valkoinen. Sitä minulla oli lojumassa kaapin perällä ja ostin sen niin kauan sitten että en muista hintaa. Paperin koolla tai värillä ei ole väliä kunhan paperi on tarpeeksi ohutta, että siitä loistaa valo läpi. Valot päätyivät kaverillemme synttärilahjaksi.

Vaikka kuinka haluaisimme emme millään kerkeä tekemään mitään ystävänpäivä juttuja tänne ainakaan yhdessä, mutta jos joku kerkeää yksikseen väkertää niin hän sitten postatkoon siitä tänne.

Ihanaa talven jatkoa käsitöiden merkeissä

 -  Hilla :)

Moi, me ollaan mummoja

Hei ja erittäin mukavaa, kun sinä - ehkä käsitöistä kiinnostunut henkilö - olet eksynyt tänne. Kuvasta huolimatta ei kannata säikähtää meitä, sillä me ollaan oikeesti ihan kivoja ja mukavia otuksia. Me ei myöskään purra.

Tämä blogi on virallisesti mummoilublogi. Emme ajatelleet aloittaa omaa valivali-kerhoa (mikä olisi tosin voinut sopia tarpeisiimme melko mainiosti) ja päivitellä blogiimme, kuinka mikäkin asia maailmassa on niin väärin ja kuinka ihmiskuntaa odottaa pelkkä tuho, jos meininki jatkuu samalla tavalla kuin nykyään - eiköhän niihin valitushommiin tarkoitetut mielipidepalstat ja kuuloluurit ole jo tarpeeksi täynnä ynseitä, naamakurtussa eläviä ihmisiä, että meitä valittajia olisi täällä silloin liikaa. 

Harmillisesti olemme myös niin hyvässä kunnossa, ettemme tarvitse edes rollaattoreja itsellemme. Eikä kukaan meistä jaksa nousta ennen aamukuutta, ellei ole pakko. Silloinkin joku onneton (Henna) jää vielä peittojen alle nukkumaan ihan vain nukkumisen ilosta.

Ajattelimme kuitenkin näpertää, toheltaa, häpertää, askarrella ja pahimmassa tapauksessa nyplätä pitsiä, joten mummoilu on kuvaavin sana meidän jokaviikkoisesta toiminnasta, jota harjoitamme ympäri Oulun kahviloita yhtä salakavalasti kuin aamumyöhästelijät luikkivat tunneille omille paikoilleen. Toimintasuunnitelmana on yksinkertaisesti levittää mummoilun sanomaa teekupposen jos toisenkin äärellä, ja saada aikaan jotain muutakin kuin huonoja vitsejä. 

Jos täytyy ihan asiaa puhua, niin tämän blogin ideahan lähti siitä, kun Hilla ja Erika päivittelivät ennen joulua, kuinka ei itse ehdi tehdä kaikille siskon kaverin kissan kaimoille joululahjoja, eikä made in ping pong tunnu jostain kumman syystä siltä oikealta vaihtoehdolta. Nämä kaksi aloitti siitä sitten aivoriihen, että kunpa löytyisi jokin keino, jolla ehtisi tehdä kaikille niille ne lahjat, joille he halusivatkin. Jossain vaiheessa Henna (eli minä) ilmestyi kuvioihin. Onhan nyt trio aina parempi kuin duo!

Kovan pohdinnan lopputuloksena syntyi Projekti mummoilu. Mummoilijoiden ideana on tehdä joululahjoja ja synttärilahjoja (toisinaan myös syntymättömyyspäivälahjoja) meidän kavereille ympäri vuoden. Ilmiselvästi koemme suurta tarvetta kirjoittaa blogia siitä, kuinka jälleen kerran epäonnistuimme ja ryystimme vain teetä ja juoruilimme emmekä saaneet mitään aikaan, mutta juuri sitähän se elämä on. Tiskiveden makuista teetä ja liian kallista pullaa. Päivän kuumimpien juorujen (ja teevinkkien) lisäksi tarkoituksena on antaa myös teille mummoilutovereillemme ideoita ja vinkkejä niin lahjojen keksimiseen, tekemiseen kuin myös suunnitteluun. 

Vaikka emme ole mitään kokeneita käsityöihmisiä, (hyvä kun tunnistetaan virkkuukoukkua neulepuikosta, heheh..) olemme varmoja, että tulemme taatusti mokaamaan ja epäonnistumaan. Se on ihan okei, eiväthän kaikki ole seppiä syntyessään. Me tuskin olemme seppiä vielä monien vuosien kuluttua, mutta mummoiksihan me vielä joskus - toivottavasti - tullaan!

Pitkästi virsi kaunis, tervetuloa mukaan jonnekin luovuuden ja mielikuvituksen rajoille! Toivottavasti emme ole äärimmäisen tylsiä ja ikäviä.