21 tapaa syödä kesäkurpitsa, osa 1

torstai 21. toukokuuta 2015

Oon täysin varma, ettei kukaan tykkää kesäkurpitsasta. Ainakin mulle tuo hajuton ja mauton vihannes jää poikkeuksetta aina kaupan hyllyille seinäruusuksi notkumaan, sillä tuntuu ihan hirvittävän vaikealta taikoa kesäkurpitsasta yhtään mitään hyvää. Toimiihan kesäkurpitsa grillattuna muiden vihannesten tapaan, mutta saako siitä valmistettua mitään muuta syötävää? Koska ravintolapäivän jälkeen meidän mummoilijoiden jääkaapit olivat täynnä pelkkää kesäkurpitsaa, oli aika ottaa härkää sarvista ja kokeilla luovuuden rajoja.

Tässäpä viisi ensimmäistä käyttötapaa kesäkurpitsalle, muut osat tulevat myöhemmin. Mihin te ootte käyttäneet kesäkurpitsaa? Luokitteletteko tekin kesäkurpitsan inhokkilistoille, vai eikö kesäkurpitsa muuten vain nappaa kokkailuihin?

Tapa 1




Vihreäkastike nuudeleilla

Alias kun kaapeista löytyy kaikkea satunnaista, mistä pitäisi raapaista lämmin ruoka kasaan. Tästä tuli annos kahdelle.

1 kesäkurpitsa
1 sipuli
Maapähkinöitä
Parsakaalia
2 dl ruokakermaa
1 pussi nuudeleita

1. Keitä nuudelit samalla, kun teet kastikkeen.

2. Silppua sipuli ja kesäkurpitsa (kesäkurpitsa mieluusti mahdollisimman pieneen muotoon, sillä kuullottaessa siitä tulee ällöttävän limaista ja mössömäistä), lisää pannulle voita/öljyä ja kuullota sipuli sekä kesäkurpitsa. Mausta! Kun sipulit ja kesäkurpitsat ovat kuullottuneita, laita sivuun.

3. Lisää öljyä pannulle ja heitä jo silputut maapähkinät paahtumaan pannulle. Mitä enemmän maapähkinöitä, sen parempi! Lisää suola ja jossain vaiheessa myös (silputut, totta kai) parsakaalit maapähkinöiden sekaan pannulle.

4. Lisää kerma ja sivuun laitetut kesäkurpitsat ja sipulit pannulle. Anna porista ja hautua hetken aikaa. Lisää lopulta valmis kastike keitettyjen nuudelien sekaan ja sekoita.

Tapa 2



Kesäkurpitsakeitto

Tällaisen keiton voi tehdä silmät sidottuina ja vähän niin tai näin tyylillä mielentilan ja jääkaapista löytyvien ainesosien mukaan. Mulla riitti noin puolikkaasta kesäkurpitsasta vain itselleni ruokaa, mutta mä olinkin nälkäinen. Valkosipulin ystäville tähänkin vois heittää valkosipulia. Kuten todettu, vain luovuus on rajana ja ei se keittiössä kokkailu nyt niin reseptien orjallista seuraamista ole! Mutta niin tai näin, jotenkin tällä tavalla heittelin kattilaan tavaroita:

Kesäkurpitsaa
Sipulia
Voita
Vettä
Mausteita
Kermaa
Aurajuustoa (kelpais myös varmaan tuorejuusto/koskenlaskija/mitäs näitä juustoja nyt onkaan! Jääkaapista löytyi vaan aurajuustoa, joten sillä mentiin tällä kertaa)

1. Raasta tai pilko kesäkurpitsa, kuutioi sipuli. Lisää kattilaan voi, sipulit ja kesäkurpitsat, kuullota, mutta älä paista!

2. Lisää vesi. Älä laita liikaa, ellet halua syödä keittoasi pillillä. Anna kattilan porista ja lisää mausteet (itse laitoin suolaa, mustapippuria, chiliä, jotain yrttiä..). Soseuta ja lisää kerma, anna kiehahtaa.

3. Lisää lopuksi aurajuusto, sekoittele ja maista. Jos keitto ei maistu miltään, lisää mausteita. Tai totea muille syöjille, että saavat maustaa keittonsa itse, mausteet löytyy lieden yläpuolelta.

Tapa 3 & 4



Kesäkurpitsasuklaakakku

Äiti ei oikein uskonut, että kesäkurpitsa olisi hyvä ainesosa kakkuun. Ilmiselvästi kesäkurpitsalla on samanlainen ominaisuus kuin myös punajuurella ja porkkanalla: se kuohkeuttaa ja kosteuttaa kakkua mukavasti, eikä kesäkurpitsaa maista kakussa ollenkaan!

Ensimmäisessä kakussa on tuorejuustokuorrute (400g tuorejuustoa & 6dl tomusokeria), jota on myös kakun välissä. Toisessa kakussa on suklaakuorrute (100g suklaata ja loraus kuohukermaa) sekä välissä mustikkarahkaseosta (kupillinen mustikoita, suurempi loraus kuohukermaa, rahkaa nyt jonkin verran ja hippu sokeria ja vanilliinisokeria). Vaikka tuorejuustokuorrute onkin helkkarin hyvää, voitti toi suklaakuorrute kilpailun mennen tullen! (Taisipa olla vielä jotain mintunmakuista suklaata, mitä meidän kaapista löytyi)

6dl vehnäjauhoja
4dl sokeria
1,5 dl kaakaojauhetta
2 tl ruokasoodaa
1 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
5 dl kesäkurpitsaa raasteena (noin 1 kesäkurpitsa)
2 dl öljyä (tai voita, mä käytin ainakin voita)
2 kananmunaa

1. Sekoita aineet keskenään, kaada taikina voideltuun vuokaan ja paista kakkua 175 asteessa noin tunti. Jotta kakku ei pala, laita leivinpaperi kakun päälle noin puolessa välissä.

2. Anna kakun jäähtyä ja tee mieleisesi kuorrutus. Kakun voi laittaa joko kahdeksi tai kolmeksi osaksi.

3. Rohmua! Syö! Mässäile!

Tapa  5




Kesäkurpitsalasagne

Tää on jotain karppaajien unelmahöttöä, mutta perustallaajalle (eli meitsin iskälle) tää kyllä meni mukisematta alas! Avainsanoina ovatkin oikea maustaminen ja riittävästi juustoa. Ikinä ei voi olla juustoa liikaa. Tässäpä ohjeet neljään annokseen, iskän kanssa taas improttiin keittiössä, kun meiltä ei esimerkiksi kolmea erilaista juustoa löytynyt:

2 kesäkurpitsaa
400 g jauhelihaa
Purkillinen tomaattimurskaa
Juustoraastetta
Purkki (tai vähän vajaa, niin kuin meillä) tuorejuustoa - meillä tais olla joku perus ruohosipuli, mutta tässähän saa käyttää ihan mitä vaan omien mieltymysten makuun!
2 kananmunaa

1. Laita uuni 175 asteeseen.

2. Aloita kesäkurpitsoista. Kuori kesäkurpitsa ja tee kesäkurpitsoista kivoja siivuja - älä tee liian ohuita, jotta ne ei täysin mene rikki seuraavissa käsittelyissä, mutta älä myöskään liian paksuja! Ripottele seuraavaksi kesäkurpitsojen päälle suolaa ja odota, kuinka kesäkurpitsat alkavat itkemään kilpaa.

3. Kesäkurpitsojen itkiessä ruskista jauheliha ja mausta omien mieltymysten mukaan (meillä meni suolaa, mustapippuria, paprikajauhetta, chilia ja persiljaa ainaskin). Lisää tomaattimurska, anna hautua ja muhentua liedellä ihan rauhassa

4. Pyyhi kesäkurpitsojen pinnalta kyyneleet ja asettele kesäkurpitsat uuniritilälle hetkeksi paistumaan. (Tän homman voi myös tehdä esim. leipägrillissä, me tunkaistiin kesäkurpitsat hetkeksi uuniin.) Kannattaa muuten laittaa pelti ritilän alle, sillä kesäkurpitsat tykkää vielä tässäkin vaiheessa itkeä. Uunia voi laittaa kovemmalle, jos on hätähousu.

5. Kun kesäkurpitsat paistuu uunissa, sekoita tuorejuusto ja kananmuna keskenään. Voitele uunivuoka.

6. Hetken kuluttua ota kesäkurpitsat uunista pois ja pyyhi jälleen ylimääräiset kyyneleet pois kesäkurpitsoista. Lado lasagne valmiiksi: ensin jauhelihatomaattikerros, sitten kesäkurpitsakerros, seuraavaksi tuorejuusto-munaseos ja lopuksi juustoraaste (paljon!). Me saatiin ladottua kolme kerrosta just ja just näillä määrillä. Laita folio (tai kansi) uunivuoan päälle.

6. Paista lasagnea 175:ssa asteessa 45 minuuttia foliolla ja loput 15 minuuttia ilman foliota. Anna vetäytyä noin viiden minuutin ajan, jonka jälkeen nauti!

Henna

sataa sataa ropisee, pili pili pom..

lauantai 2. toukokuuta 2015


Mitä tehdä silloin, kun ulkona sataa vain vettä ja lapset aiheuttavat hermoromahduksen Disney Channelin iänikuisilla ja samoilla ohjelmilla? Vastaus: ota askarteluvermeet esille ja ruvetkaa askartelemaan. Tai leipokaa, se on oiva keino saada pahinkin riiviölapsi käyttäytymään kuin enkeli. Pahimmassa tapauksessa voi käydä niin, että lasten sijasta sinä oletkin se, joka askartelee innoissaan kaikkea mahdollista vielä siinä vaiheessa, kun lapsia ei enää kiinnosta...

tehtäiskö yo-mekko (tai joku muu juhlamekko)?

tiistai 28. huhtikuuta 2015

Kun viime keväänä painoin yo-lakin päähäni, olin erityisen ylpeä itsestäni monestakin syystä. Kolmivuotinen lukiourakka oli takana päin ja arvaamaton elämä edessä päin. Viis saaduista ylioppilaspapereista, eniten ylpeyttä aiheutti kuitenkin mekko, joka oli niin mun näköinen ja jonka olin itse omin käsin ommellut! 

Tarkoituksena oli nakittaa eräs ompelijakaveri ompelemaan mulle mekko, mutta sattuneista syistä (lue: kiire) jäin rannalle ruikuttamaan ilman mekkoa lakkiaisten vieriessä eteenpäin hurjaa vauhtia. Tiesin, että haluan klassisen tyylikkään ja ajattoman mekon jollain pienellä jujulla, ja olin täysin varma, etten sellaista mekkoa löytäisi kaupasta mistään hinnasta. Mitäpä tekee käsistään taitava ihminen, joka ei ole sitten yläasteen käsityötuntien jälkeen ommellut muuta kuin parit verhot lyhyemmiksi? Hän päättää tehdä mekkonsa itse, ei kai se nyt niin vaikeaa voi olla. 

Kankaat ostin siinä vaiheessa, kun lakkiaisiin oli aikaa enää alle kaksi viikkoa. Pähkäilin pitkään vihreän ja keltaisen mekon välillä (sillä vihreä olisi sopinut upeasti meikäläisen oranssiin kuontaloon, mitä ei kyllä tuossa vaiheessa kevättä enää ollut), kunnes Eurokankaaseen marssittuani ihastuin täysin kirkkaankeltaiseen mekkokankaaseen. Pari metriä kangasta mukaan, ja eikun ompelemaan!

Alaosa oli ehkä maailman helpointa tehdä, sillä se on täysikellohame. Yläosa olikin sitten aivan toinen ongelmansa, jonka takia kahlasin kirjastossa yli puolet Suuren Käsityölehden ja Modan tarjonnasta, kunnes löysin jotenkin tyydyttävän yläosan kaavan. Kaikesta huolimatta yläosaa tuli muokattua matkan varrella niin paljon omaan kroppaani sopivammaksi, ettei sitä olisi varmaan enää samaksi kaavaksi edes tunnistanut :D Oon aina inhonnut vetoketjujen ompelua (sillä miksi en saa koskaan aseteltua niitä nätisti?), joten tälläkin kertaa menin ihan omilla ohjeilla sen sijaan, että olisin nopeasti googletellut takuuvarman vetskarin ompeluohjeen. Ei kai se ompelu nyt niin vakavaa ole.

Olkapäille laskeutuvat helmet olivat juju, johon törmäsin pinterestissä, ja jonka todellakin halusin myös omaan mekkooni mukaan. Muistan edelleen kauhulla sen helatorstaisen yön (aikaa jäljellä lakkiaisiin kaksi päivää), jolloin tuijotin Ugly Bettyä telkkarista ja kulutin yöni noiden helmien kiinnittämiseen mekkoon niin, että helmet varmasti olisi molemmilta puolilta tasaisesti. Ette uskokaan, kuinka monta kertaa mää myös purin ja uudelleen asettelin ja menetin hermot noiden helmien takia. Mutta ilman noita helmiä toi mekko olisi ollut vain mekko muiden mekkojen joukossa. 

Mekon sain kokonaan valmiiksi (eli viimeisenä oli tietysti helman kääntäminen, mikä oli se kaikista tuskallisin homma) päivää ennen lakkiaisia. Ja kun se mekko oli sit lopulta valmis, olo oli todellakin kuin Project Runwayn voittajalla, jolle Heidi Klum ei voikaan todeta "auf wiedersehen, you're out!"

Henna

Tehtäiskö hame?

lauantai 24. tammikuuta 2015

Ehkä maailman yksinkertaisin hame lähti 8-vuotiaalle synttärisankarille - hommaa helpotettiin totta kai suuresti resorilla, sillä mitäpä sitä turhia vetoketjujen kanssa leikkimään (varsinkaan, kun varmoja mittoja ei ollut tiedossa) Kangasta taisi kulua se 0,75 m - eikä ollut vaikeaa! Saumoja on tasan yksi, ja kaavoja ei tarvita ollenkaan. Eli eikun suraistaan vaan kangas putkiloksi (tai ensin pätkitään kangas kolmeen osaan, niin saadaan röyhelöhame aikaiseksi), ja resorin avulla saadaan putkilo hamemaiseksi. (En kyllä tiedä, ymmärsikö kukaan, mutta esimerkiksi täältä löytyy perusteelliset ohjeet. Mä vähän oioin mutkia suoriksi, enkä lähtenyt mitään mittailemaan enkä poimulankoja ompelemaan kankaan yläpäähän, vaan ihan mututuntumalla mentiin) Ja sitten eikun vaan helma huolitellaan, ja hame on valmis!

Henna