tehtäiskö yo-mekko (tai joku muu juhlamekko)?

Kun viime keväänä painoin yo-lakin päähäni, olin erityisen ylpeä itsestäni monestakin syystä. Kolmivuotinen lukiourakka oli takana päin ja arvaamaton elämä edessä päin. Viis saaduista ylioppilaspapereista, eniten ylpeyttä aiheutti kuitenkin mekko, joka oli niin mun näköinen ja jonka olin itse omin käsin ommellut! 

Tarkoituksena oli nakittaa eräs ompelijakaveri ompelemaan mulle mekko, mutta sattuneista syistä (lue: kiire) jäin rannalle ruikuttamaan ilman mekkoa lakkiaisten vieriessä eteenpäin hurjaa vauhtia. Tiesin, että haluan klassisen tyylikkään ja ajattoman mekon jollain pienellä jujulla, ja olin täysin varma, etten sellaista mekkoa löytäisi kaupasta mistään hinnasta. Mitäpä tekee käsistään taitava ihminen, joka ei ole sitten yläasteen käsityötuntien jälkeen ommellut muuta kuin parit verhot lyhyemmiksi? Hän päättää tehdä mekkonsa itse, ei kai se nyt niin vaikeaa voi olla. 

Kankaat ostin siinä vaiheessa, kun lakkiaisiin oli aikaa enää alle kaksi viikkoa. Pähkäilin pitkään vihreän ja keltaisen mekon välillä (sillä vihreä olisi sopinut upeasti meikäläisen oranssiin kuontaloon, mitä ei kyllä tuossa vaiheessa kevättä enää ollut), kunnes Eurokankaaseen marssittuani ihastuin täysin kirkkaankeltaiseen mekkokankaaseen. Pari metriä kangasta mukaan, ja eikun ompelemaan!

Alaosa oli ehkä maailman helpointa tehdä, sillä se on täysikellohame. Yläosa olikin sitten aivan toinen ongelmansa, jonka takia kahlasin kirjastossa yli puolet Suuren Käsityölehden ja Modan tarjonnasta, kunnes löysin jotenkin tyydyttävän yläosan kaavan. Kaikesta huolimatta yläosaa tuli muokattua matkan varrella niin paljon omaan kroppaani sopivammaksi, ettei sitä olisi varmaan enää samaksi kaavaksi edes tunnistanut :D Oon aina inhonnut vetoketjujen ompelua (sillä miksi en saa koskaan aseteltua niitä nätisti?), joten tälläkin kertaa menin ihan omilla ohjeilla sen sijaan, että olisin nopeasti googletellut takuuvarman vetskarin ompeluohjeen. Ei kai se ompelu nyt niin vakavaa ole.

Olkapäille laskeutuvat helmet olivat juju, johon törmäsin pinterestissä, ja jonka todellakin halusin myös omaan mekkooni mukaan. Muistan edelleen kauhulla sen helatorstaisen yön (aikaa jäljellä lakkiaisiin kaksi päivää), jolloin tuijotin Ugly Bettyä telkkarista ja kulutin yöni noiden helmien kiinnittämiseen mekkoon niin, että helmet varmasti olisi molemmilta puolilta tasaisesti. Ette uskokaan, kuinka monta kertaa mää myös purin ja uudelleen asettelin ja menetin hermot noiden helmien takia. Mutta ilman noita helmiä toi mekko olisi ollut vain mekko muiden mekkojen joukossa. 

Mekon sain kokonaan valmiiksi (eli viimeisenä oli tietysti helman kääntäminen, mikä oli se kaikista tuskallisin homma) päivää ennen lakkiaisia. Ja kun se mekko oli sit lopulta valmis, olo oli todellakin kuin Project Runwayn voittajalla, jolle Heidi Klum ei voikaan todeta "auf wiedersehen, you're out!"

Henna

Tehtäiskö hame?

Ehkä maailman yksinkertaisin hame lähti 8-vuotiaalle synttärisankarille - hommaa helpotettiin totta kai suuresti resorilla, sillä mitäpä sitä turhia vetoketjujen kanssa leikkimään (varsinkaan, kun varmoja mittoja ei ollut tiedossa) Kangasta taisi kulua se 0,75 m - eikä ollut vaikeaa! Saumoja on tasan yksi, ja kaavoja ei tarvita ollenkaan. Eli eikun suraistaan vaan kangas putkiloksi (tai ensin pätkitään kangas kolmeen osaan, niin saadaan röyhelöhame aikaiseksi), ja resorin avulla saadaan putkilo hamemaiseksi. (En kyllä tiedä, ymmärsikö kukaan, mutta esimerkiksi täältä löytyy perusteelliset ohjeet. Mä vähän oioin mutkia suoriksi, enkä lähtenyt mitään mittailemaan enkä poimulankoja ompelemaan kankaan yläpäähän, vaan ihan mututuntumalla mentiin) Ja sitten eikun vaan helma huolitellaan, ja hame on valmis!

Henna

Let it rain, part 2

Jos katsoo oikein tarkkaan, niin yksi napeista on sininen! Tulipa näiden nappienkin kanssa panikoitua, löytyi pelkkiä mustia nappeja ja ne ei aluksi näyttänyt sopivan ollenkaan tuohon mekkoon. Hätäwhatsappailua parille kaverille, ja onneksi osasivat rauhoitella hädässä kärsivää, niin saatiin mekkokin valmiiksi :D 

Tämä mekko on tosiaan tehty jo kuukausi sitten, mutta unohtunut laittaa kuvia tännekin tästä tekeleestä.

Kun tilasin tätä kangasta eräästä norjalaisesta kangaskaupasta, luulin tilaavani collegea. Suunnittelinkin tekeväni kankaasta itselleni jonkun ihanan lämpöisen hupparimekon, mutta kankaan saatuani yllätys olikin suuri: puuvillaahan sitä tuli tilattua - tai no, google translate väitti satengia satiiniksi, mutta olemukseltaan tuo on kyllä joustamatonta puuvillakangasta :D

 (Tässä siis norja-suomi-norja ompelusanastoa:

sytråd = ompelulanka
sateng = satiini
isoli = college
jersey = jersey
ribb = resori)

Suunnitelmat muuttui siis lennosta, ja ajatuksena oli tehdä joku simppeli ja yksinkertainen mekko. Tässä tapauksessa se tarkoitti siis kaulusta, seitsemäätoista (ainakin) napinläpeä ja aluksi kankaan leikkaamisen väärin niin, että sai sitten hieman vähän miettiä, että mites nyt suu pannaan. Helmasta tuli itelle liian lyhyt ja hihat olin leikelly jo valmiiksi, mutta jotenkin ne ei vaan yhtään mätsänny tuohon. (Tuli mun mielestä liian tätimäinen fiilis). Jotenkin tämän mekon kanssa tuli säädettyä monien iltojen ajan, ja alkoi jo hiljalleen käämit palaa, kun perheestä jokainen kävi vuoron perään (ilta toisensa jälkeen!) kyselemässä, että hei mitäs sää tänään teet. "No tätä samaa mitä eilenkin ja toissapäivänä ja sitä edellisenä päivänä.." Lopulta, kaiken työn ja tuskan jälkeen, se oli valmis!

Koska tuo jäi sopivasti juuri liian lyhyeksi mulle, oli se juuri nappivalinta serkun synttärilahjaksi.

Ei muuten kiinnostanut enää pelleillä hihansuiden kanssa, joten ihan suosiolla otin resorin käyttöön (onneksi löytyi tuota keltaisen väristä, niin mukavasti sopi myös kankaaseen, heh) Mekkoon on otettu muuten mallia tästä ohjeesta, mutta meitsin tyyliin tehty tietty vähän omin päin ja sinne päin ja tyylillä "kai tämän nyt näinkin voi tehdä..."

Itseä työllistää tällä hetkellä joululahjasuunnitelmat, jotka ajattelin huraista ompelukoneella. Tällä hetkellä ollaan kyllä täysin suunnittelutasolla, sillä viimeisimmat kokemukset tuosta muovikoneesta ovat olleet vain turhauttavat.. Niin ärsyttävää, kun tekis mieli ommella, mutta huonon ompelukoneen takia lähtee kaikki fiilikset kokonaan! Onneksi olen sitten kunnostautunut enemmän neulomisen tasolla.

Henna

Let it rain

Kuului vaan surrurrurräätätätätätätätä, kun nää ompelin parissa illassa kasaan. Täydellisiä syysvaatteita, mullekin kelpais! (Ehkä vähän isommassa koossa. Molemmat on nääs kokoa 140cm. Ehkä tytön mekko enemmän kokoa 134cm)

Pojan huppari oli aika helppo nakki, mutta tytön mekko tuotti kyllä aikamoista päänvaivaa. Tiesin jo alusta alkaen, että haluan sellaisen mekon, joka on takaa pidempi kuin edestä ja joka olis A-mallinen. Kokeiltiin sitten mekkoa päälle siinä vaiheessa, kun olis pitänyt enää vaan helma kääntää, ja säkiltähän se näytti. Säkiltä, joka on aivan liian lyhyt.

Siinä sitten mietin eri vaihtoehtoja, että mitä oikein teen. (Selasin ensin tietysti tuhannet ompelublogit läpi saadakseni vähän osviittaa, että mitä kaikkea sitä vois tehdä. Kirosin entistä enemmän lapsia, joille ne A-malliset mekot oikein sopi. Ei vaan tälle tytölle sitten ollenkaan!) Lopulta laitoin kuminauhaa vyötärölle ja helmaa pidensin sitten kuin tekemällä siihen resorin - ei ainakaan pylly vilku, ei.

Tytön mielestä kyseessä ei ollut oikea mekkoa, kun ei helma liehunu pyörähtäessä. Ja pöh, sanon minä.

Ompelukone, joilla nää ompelin, oli aivan järisyttävän kamala muoviroska. En oo oikeesti niin huonolla ompelukoneella aiemmin ommellut, mutta ommellessa tuntui kuin olis asvalttiin tehny porakoneella reikiä. Näissä halpismuovikoneissa huomaa myös sen, että ei ne oikeasti kestä paksua kangasta ommella: olikohan jossain vaiheessa kangas kolminkertainen, ja jouduin kyllä siksakatessa niin monesta sen ylälangan uudestaan langoittaa, kun ylälanka vaan katkeili koko ajan. (Tai sitten ompelulangat oli vaan huonoa laatua, mutta ärsyttävää se kuitenkin oli!)

Kaavat on otettu jostain hupparista ja jostain mekontapaisesta, ja siitä sit lähdetty vähän kokeilemalla eteenpäin.

Tuota vaaleanpunaista jäi vielä jonkin verran jäljelle, josta ajattelin loihtia jotain 13-vuotiaalle. Saas nähdä, mitä oikein keksin.

Henna