Let it rain

Kuului vaan surrurrurräätätätätätätätä, kun nää ompelin parissa illassa kasaan. Täydellisiä syysvaatteita, mullekin kelpais! (Ehkä vähän isommassa koossa. Molemmat on nääs kokoa 140cm. Ehkä tytön mekko enemmän kokoa 134cm)

Pojan huppari oli aika helppo nakki, mutta tytön mekko tuotti kyllä aikamoista päänvaivaa. Tiesin jo alusta alkaen, että haluan sellaisen mekon, joka on takaa pidempi kuin edestä ja joka olis A-mallinen. Kokeiltiin sitten mekkoa päälle siinä vaiheessa, kun olis pitänyt enää vaan helma kääntää, ja säkiltähän se näytti. Säkiltä, joka on aivan liian lyhyt.

Siinä sitten mietin eri vaihtoehtoja, että mitä oikein teen. (Selasin ensin tietysti tuhannet ompelublogit läpi saadakseni vähän osviittaa, että mitä kaikkea sitä vois tehdä. Kirosin entistä enemmän lapsia, joille ne A-malliset mekot oikein sopi. Ei vaan tälle tytölle sitten ollenkaan!) Lopulta laitoin kuminauhaa vyötärölle ja helmaa pidensin sitten kuin tekemällä siihen resorin - ei ainakaan pylly vilku, ei.

Tytön mielestä kyseessä ei ollut oikea mekkoa, kun ei helma liehunu pyörähtäessä. Ja pöh, sanon minä.

Ompelukone, joilla nää ompelin, oli aivan järisyttävän kamala muoviroska. En oo oikeesti niin huonolla ompelukoneella aiemmin ommellut, mutta ommellessa tuntui kuin olis asvalttiin tehny porakoneella reikiä. Näissä halpismuovikoneissa huomaa myös sen, että ei ne oikeasti kestä paksua kangasta ommella: olikohan jossain vaiheessa kangas kolminkertainen, ja jouduin kyllä siksakatessa niin monesta sen ylälangan uudestaan langoittaa, kun ylälanka vaan katkeili koko ajan. (Tai sitten ompelulangat oli vaan huonoa laatua, mutta ärsyttävää se kuitenkin oli!)

Kaavat on otettu jostain hupparista ja jostain mekontapaisesta, ja siitä sit lähdetty vähän kokeilemalla eteenpäin.

Tuota vaaleanpunaista jäi vielä jonkin verran jäljelle, josta ajattelin loihtia jotain 13-vuotiaalle. Saas nähdä, mitä oikein keksin.

Henna

Näin saat itsellesi söpöjä laatikoita, joissa säilyttää tavaroita!

Tarvitset vain rumia laatikoita (mieluusti erikokoisia) ja lakanakangasta. Sakset ja liima ovat myös passeleita tähän hommaan. Hauskaa on vielä siinä vaiheessa, kun pussilakasetin ja aluslakanan saa tasan 20 eurolla ja mielessä pyörii, kuinka edullisia laatikoita sitä nyt saadaan itsetehtyä.  Ensimmäisen laatikon päällystäminenkin on hauskaa ja hulvatonta, kun meitsin pääasiallinen toimi on kuvata tapahtuvaa prosessia ja toimia liimamestarina.

SIIHEN SE HAUSKUUS SITTEN PÄÄTTYYKIN. Oikeasti. En suosittele kenellekään, että rupeatte tähän työurakkaan, ellette halua liimalle haisevaa huonetta, liimaisia sormia ja ärsyyntynyttä jupinaa ympärillenne. Koko ilta meni muuten tähän, ja saatiin kaksisteen vaan kolme laatikkoa päällystettyä. Se suuritöisin jätettiin suosiolla seuraavaan päivään.

Koska tämä ei ollut helppoa ja mukavaa, ohjeita ei todellakaan ole tulossa. (Siksi myös kuvamateriaali on täyttä kuraa) Vinkkinä kuitenkin laatikoiden päällystämisestä kiinnostuneille, että taittele sitä lakanaa kuin paketoisit lahjaa. Jos et tykkää lahjojen paketoinnista, älä edes yritä...

Eli meitsin neuvo nyt kaikille: Olisit vain ostanut kaupasta niitä ylihinnoiteltuja laatikoita... Voipahan ainakin sanoa, että ihan omista kätösistä ja ihan hiton hienoja tuli! Ja just sellaisia, kuin halusitkin.

match match.. jos vitutuskäyrä ei ole vielä tarpeeksi korkealla, niin voihan jämäpaloista askarrella vielä vaikkapa randomlootalle uuden kuosin, niin kaikki mätsää sitten kaiken kanssa

♥, Henna

Tekohengityksen voimalla

Hyvää syksyä! Ollaan koomailtu tässä jo jonkin aikaa tehokkaasti, mutta ajattelin viimeinkin herättää kaikki mummot henkiin (tai itseni ainakin) ja pyöräyttää mummoiluprojektit käyntiin. Paljon on kerennyt puolessa vuodessa tapahtua, ehkä tärkeimpänä se, että mummot ovat vallanneet koko maailman. Tämän takia yhteiset pitsinnypläyskerrat jäävät vasta valovuosien päähän (onneksi mummoille se on vain lyhyt aika), ja mummot jatkavat toimintaansa yksin, mutta yhdessä. Onneksi puhelin ja interwebbi on aina keksitty ;)

Palataan kuitenkin ajassa taaksepäin viime toukokuuhun, jolloin yhtenä aurinkoisena lauantaina vietettiin Ravintolapäivää. Ravintolapäivän aikana kuka tahansa pystyy siis pystyttämään ravintolan minne tahansa, ja totta kai mummot käyttivät tilanteen hyväksi: syntyi Pieni brownie puoti. Idea pähkinänkuoressa oli tarjota erimakuisia brownieita, ja siinähän me onnistuttiinkin!

Esivalmistelut aloitettiin mallikkaasti jo torstaina meitsin kämpillä, kun valmistettiin kokeilusatsi brownieita, (sopivasti multa ei löytynyt sähkövatkainta... Onneksi Hillan mummo asui lähettyvillä, niin käytiin häneltä lainaamassa) mut itse tositoimiin päästiin vasta perjantai-iltana, kun matkustettiin Hillan luo (meikä ajoi!). Ensimmäiset pari tuntia juoruiltiin ahkerasti ja juotiin teetä, kunnes kellon lähestyessä yhtätoista aloitettiin brownien teko. Koko yöhän siinä meni! Oli ihan täysin absurdia heittää taikinan sekaan 21 kananmunaa, 1,3 kiloa voita ja mitähän nämä määrät oikein olikaan... Aivan hulluja kuitenkin. Käärittiin vielä browniet nätteihin paketteihin, ja teetkin laitettiin ihan uuteen kuosiin. Yhteensä me tehtiin noin 150 brownieta, ja makuja meillä oli yhdeksän.

Pakattiin auto sitten täyteen tavaraa (kirjaimellisesti oli aika tukalat oltavat), ja pystytettiin toimipisteemme Oulun Kiikeliin. Ensimmäisen tunnin aikana näytti ihan siltä, että kukaan ei tule meidän brownieita ostamaan, mutta noin puoli kolmen aikoihin meidän täytyi todeta vain ihmisille, että valitettavasti meiltä on jo kaikki mennyt. Hurjan onnistunut päivä! Aurinko paistoi, ihmiset hymyili ja meillä oli vilttejä, jotta ihmiset pystyi istumaan ruohikolla.

Eräs hauska kokemus tuli siinä vaiheessa, kun meiltä kysyttiin, että onkos meidän tuotteet laktoosittomia - eikä me oltu otettu sitä ollenkaan huomioon leipoessa! Siinäpä lähdettiin sitten muistelemaan, että mitä kaikkea me ollaan taikinaan tungettu, ja yhden kuvan perusteella googletettiinkin, onko meidän käyttämä voita vähälaktoosista vai ei...

Myös eräs vanha mies tuli hieman kärkkäästi kommentoimaan meidän toimintaa, kunnes hän sitten lopulta pyörsi puheensa ja päätyi ostamaan parit hiukopalat meiltä.

Tarviiko edes kertoa, että päivän jälkeen väsytti?

Elikkätä: jos löytyy innostusta ja idea ravintolapäivälle, niin ei muuta kuin oikeasti kokeilemaan! Aivan hurjan upea kokemus, johon ihan varmasti jää koukkuun. (Hilla voi kertoa sit seuraavasta ravintolapäivästä, joka oli elokuun lopulla) Seuraavalla kerralla voisi kokeilla ihan oikean ruuan valmistamista.. Siinä olisi vasta haastetta!

Psst.. Tässä vielä takuuvarman hittibrownien ohje:

350g pehmeää voita
6 dl sokeria
3 dl kaakaojauhetta
1 dl siirappia
1/2 tl suolaa
6 munaa
3 dl vehnäjauhoja

1. Laita uuni 175 asteeseen.
2. Vaahdota voi ja sokeri.
3. Sekoita voisokerivaahtoon kaakao, siirappi ja suola.
4. Lisää kananmunat koko ajan vatkaten, lopuksi vehnäjauhot kevyesti käännellen.
5. Tyrkkää brownietaikina uuniin 30-35 minuutin ajaksi. Browniet ovat valmiita, kun browniehin upotettu tikku jää hieman tahmeaksi.

Henna