Origamikuutiovalot

Henkilökohtaisesti haluan tehdä lahjat itse, koska haluan varmistaa että ne ovat persoonallisia ja tarpeellisia (no ei aina : D) kyseiselle lahjan saajalle. En myöskään tue kulutuskulttuuria ja haluaisin viestittää myös maailmanpelastaja meininkiäni teille hyvät kanssamummoilijat.

Nyt olemme muutaman viikon ajan kokoontuneet eri kahviloissa Hennan ja Erikan kanssa ja olemme todenneet, että paras kahvila tähän mummoilutarkoitukseen on ehdottomasti Katri Antellin kahvila Oulun Kirkkokadulla (se isompi ja uudempi). Täällä on wifi yhteys, teetä (maailman söpöimmissä teepannuissa) ja mukava tunnelma.

Ensimmäiseksi projektiksi päätimme ottaa jotain helppoa ja jopa meille mahdollista saattaa loppuun. Projekti oli tehdä origamikuutioita ja kiinnittää ne jouluvaloköynnökseen. Ensin meni vähän aikaa selvittää, että miten tuo paperi taittuu mutta muutaman erehdyksen jälkeen se taittui jo aika mukavasti. Tässä on kuva ohjeesta, joka löytyi Pinterestistä.

Yhteiskustannukset tälle projektille eivät olleet kovin suuret. Valot maksoivat 4,90e ja me ostimme niitä kahdet eli yhteensä noin 10e. Patterit eivät tulleet mukana joten ne piti ostaa erikseen. Paperit ovat normaalin tulostuspaperin paksuista origamipaperia. Paperia kutsutaan origamipaperiksi, koska se on jo valmiiksi neliön muodossa ja toinen puoli on värillinen ja toinen valkoinen. Sitä minulla oli lojumassa kaapin perällä ja ostin sen niin kauan sitten että en muista hintaa. Paperin koolla tai värillä ei ole väliä kunhan paperi on tarpeeksi ohutta, että siitä loistaa valo läpi. Valot päätyivät kaverillemme synttärilahjaksi.

Vaikka kuinka haluaisimme emme millään kerkeä tekemään mitään ystävänpäivä juttuja tänne ainakaan yhdessä, mutta jos joku kerkeää yksikseen väkertää niin hän sitten postatkoon siitä tänne.

Ihanaa talven jatkoa käsitöiden merkeissä

 -  Hilla :)

Moi, me ollaan mummoja

Hei ja erittäin mukavaa, kun sinä - ehkä käsitöistä kiinnostunut henkilö - olet eksynyt tänne. Kuvasta huolimatta ei kannata säikähtää meitä, sillä me ollaan oikeesti ihan kivoja ja mukavia otuksia. Me ei myöskään purra.

Tämä blogi on virallisesti mummoilublogi. Emme ajatelleet aloittaa omaa valivali-kerhoa (mikä olisi tosin voinut sopia tarpeisiimme melko mainiosti) ja päivitellä blogiimme, kuinka mikäkin asia maailmassa on niin väärin ja kuinka ihmiskuntaa odottaa pelkkä tuho, jos meininki jatkuu samalla tavalla kuin nykyään - eiköhän niihin valitushommiin tarkoitetut mielipidepalstat ja kuuloluurit ole jo tarpeeksi täynnä ynseitä, naamakurtussa eläviä ihmisiä, että meitä valittajia olisi täällä silloin liikaa. 

Harmillisesti olemme myös niin hyvässä kunnossa, ettemme tarvitse edes rollaattoreja itsellemme. Eikä kukaan meistä jaksa nousta ennen aamukuutta, ellei ole pakko. Silloinkin joku onneton (Henna) jää vielä peittojen alle nukkumaan ihan vain nukkumisen ilosta.

Ajattelimme kuitenkin näpertää, toheltaa, häpertää, askarrella ja pahimmassa tapauksessa nyplätä pitsiä, joten mummoilu on kuvaavin sana meidän jokaviikkoisesta toiminnasta, jota harjoitamme ympäri Oulun kahviloita yhtä salakavalasti kuin aamumyöhästelijät luikkivat tunneille omille paikoilleen. Toimintasuunnitelmana on yksinkertaisesti levittää mummoilun sanomaa teekupposen jos toisenkin äärellä, ja saada aikaan jotain muutakin kuin huonoja vitsejä. 

Jos täytyy ihan asiaa puhua, niin tämän blogin ideahan lähti siitä, kun Hilla ja Erika päivittelivät ennen joulua, kuinka ei itse ehdi tehdä kaikille siskon kaverin kissan kaimoille joululahjoja, eikä made in ping pong tunnu jostain kumman syystä siltä oikealta vaihtoehdolta. Nämä kaksi aloitti siitä sitten aivoriihen, että kunpa löytyisi jokin keino, jolla ehtisi tehdä kaikille niille ne lahjat, joille he halusivatkin. Jossain vaiheessa Henna (eli minä) ilmestyi kuvioihin. Onhan nyt trio aina parempi kuin duo!

Kovan pohdinnan lopputuloksena syntyi Projekti mummoilu. Mummoilijoiden ideana on tehdä joululahjoja ja synttärilahjoja (toisinaan myös syntymättömyyspäivälahjoja) meidän kavereille ympäri vuoden. Ilmiselvästi koemme suurta tarvetta kirjoittaa blogia siitä, kuinka jälleen kerran epäonnistuimme ja ryystimme vain teetä ja juoruilimme emmekä saaneet mitään aikaan, mutta juuri sitähän se elämä on. Tiskiveden makuista teetä ja liian kallista pullaa. Päivän kuumimpien juorujen (ja teevinkkien) lisäksi tarkoituksena on antaa myös teille mummoilutovereillemme ideoita ja vinkkejä niin lahjojen keksimiseen, tekemiseen kuin myös suunnitteluun. 

Vaikka emme ole mitään kokeneita käsityöihmisiä, (hyvä kun tunnistetaan virkkuukoukkua neulepuikosta, heheh..) olemme varmoja, että tulemme taatusti mokaamaan ja epäonnistumaan. Se on ihan okei, eiväthän kaikki ole seppiä syntyessään. Me tuskin olemme seppiä vielä monien vuosien kuluttua, mutta mummoiksihan me vielä joskus - toivottavasti - tullaan!

Pitkästi virsi kaunis, tervetuloa mukaan jonnekin luovuuden ja mielikuvituksen rajoille! Toivottavasti emme ole äärimmäisen tylsiä ja ikäviä.