Tehtäiskö hame?

Ehkä maailman yksinkertaisin hame lähti 8-vuotiaalle synttärisankarille - hommaa helpotettiin totta kai suuresti resorilla, sillä mitäpä sitä turhia vetoketjujen kanssa leikkimään (varsinkaan, kun varmoja mittoja ei ollut tiedossa) Kangasta taisi kulua se 0,75 m - eikä ollut vaikeaa! Saumoja on tasan yksi, ja kaavoja ei tarvita ollenkaan. Eli eikun suraistaan vaan kangas putkiloksi (tai ensin pätkitään kangas kolmeen osaan, niin saadaan röyhelöhame aikaiseksi), ja resorin avulla saadaan putkilo hamemaiseksi. (En kyllä tiedä, ymmärsikö kukaan, mutta esimerkiksi täältä löytyy perusteelliset ohjeet. Mä vähän oioin mutkia suoriksi, enkä lähtenyt mitään mittailemaan enkä poimulankoja ompelemaan kankaan yläpäähän, vaan ihan mututuntumalla mentiin) Ja sitten eikun vaan helma huolitellaan, ja hame on valmis!

Henna

Let it rain, part 2

Jos katsoo oikein tarkkaan, niin yksi napeista on sininen! Tulipa näiden nappienkin kanssa panikoitua, löytyi pelkkiä mustia nappeja ja ne ei aluksi näyttänyt sopivan ollenkaan tuohon mekkoon. Hätäwhatsappailua parille kaverille, ja onneksi osasivat rauhoitella hädässä kärsivää, niin saatiin mekkokin valmiiksi :D 

Tämä mekko on tosiaan tehty jo kuukausi sitten, mutta unohtunut laittaa kuvia tännekin tästä tekeleestä.

Kun tilasin tätä kangasta eräästä norjalaisesta kangaskaupasta, luulin tilaavani collegea. Suunnittelinkin tekeväni kankaasta itselleni jonkun ihanan lämpöisen hupparimekon, mutta kankaan saatuani yllätys olikin suuri: puuvillaahan sitä tuli tilattua - tai no, google translate väitti satengia satiiniksi, mutta olemukseltaan tuo on kyllä joustamatonta puuvillakangasta :D

 (Tässä siis norja-suomi-norja ompelusanastoa:

sytråd = ompelulanka
sateng = satiini
isoli = college
jersey = jersey
ribb = resori)

Suunnitelmat muuttui siis lennosta, ja ajatuksena oli tehdä joku simppeli ja yksinkertainen mekko. Tässä tapauksessa se tarkoitti siis kaulusta, seitsemäätoista (ainakin) napinläpeä ja aluksi kankaan leikkaamisen väärin niin, että sai sitten hieman vähän miettiä, että mites nyt suu pannaan. Helmasta tuli itelle liian lyhyt ja hihat olin leikelly jo valmiiksi, mutta jotenkin ne ei vaan yhtään mätsänny tuohon. (Tuli mun mielestä liian tätimäinen fiilis). Jotenkin tämän mekon kanssa tuli säädettyä monien iltojen ajan, ja alkoi jo hiljalleen käämit palaa, kun perheestä jokainen kävi vuoron perään (ilta toisensa jälkeen!) kyselemässä, että hei mitäs sää tänään teet. "No tätä samaa mitä eilenkin ja toissapäivänä ja sitä edellisenä päivänä.." Lopulta, kaiken työn ja tuskan jälkeen, se oli valmis!

Koska tuo jäi sopivasti juuri liian lyhyeksi mulle, oli se juuri nappivalinta serkun synttärilahjaksi.

Ei muuten kiinnostanut enää pelleillä hihansuiden kanssa, joten ihan suosiolla otin resorin käyttöön (onneksi löytyi tuota keltaisen väristä, niin mukavasti sopi myös kankaaseen, heh) Mekkoon on otettu muuten mallia tästä ohjeesta, mutta meitsin tyyliin tehty tietty vähän omin päin ja sinne päin ja tyylillä "kai tämän nyt näinkin voi tehdä..."

Itseä työllistää tällä hetkellä joululahjasuunnitelmat, jotka ajattelin huraista ompelukoneella. Tällä hetkellä ollaan kyllä täysin suunnittelutasolla, sillä viimeisimmat kokemukset tuosta muovikoneesta ovat olleet vain turhauttavat.. Niin ärsyttävää, kun tekis mieli ommella, mutta huonon ompelukoneen takia lähtee kaikki fiilikset kokonaan! Onneksi olen sitten kunnostautunut enemmän neulomisen tasolla.

Henna

keltainen neulepaita

Tähän taisi kulua kymmenen kerää lankaa, kolme ja puoli kautta HIMYM:iä, yksi kausi Impractical Jokerseja sekä monia iltoja ja päiviä. Hihoista tuli vähän liian pitkät ja kaula-aukosta vähän liian avara (toki kaula-aukko on korjattavissa), mutta kelpaa tämä näinkin.

Syksy ja ruska täällä ainakin vetelee vielä viimeisiä henkäyksiään, mutta onhan tämä hurjan nätti piristys kylmään ja pimeään talveen. 

Neuleessa on mukailtu tätä ohjetta. Voin kyllä suositella tuota ohjetta ensikertalaisille: ohjeet on selkeät ja ymmärrettävät, eikä kyse ole mistään ydinfysiikasta.

Henna

mustaviinimarjalehtitee

Tulipas sanahirviö! Kyseessä siis mustaviinimarjojen lehdistä tehtyä teetä, jonka tekeminen on yksi helpoimmista asioista - tietysti täytyy olla oikeaan aikaan liikenteessä, jotta tätä teetä pystyy tekemään. Näin lokakuun alussa mustaviinimarjojen lehtien kerääminen on vähän turhaa, ja kuulema maukkaimman teen saisi, jos lehdet keräisi siinä juhannuksen tienoilla. Minä olin vähän myöhemmin liikenteessä ja keräsin omat lehteni vasta elokuussa, mutta kyllä nämäkin kelpaa.

Ensin täytyy siis kerätä lehtiä, ja kuivattaa ne jotenkin - lehdet voi heittää saunaan, jossa ne voivat löylytellä itsensä rapsakoiksi tai jos saunaa ei ole, voi ne laittaa uuniin miedolle lämmölle nahistumaan, kunhan uunin luukku on hieman raolleen. Tai voihan lehdet laittaa nyt katonrajaan kuivumaan, tai vaikkapa jääkaapin yläpuolella olevaan kaappiin - kunhan ne nyt vaan kuivuu jotenkin!

Kun kuivumisprosessi on tapahtunut, heitellään lehdet mahdollisimman kokonaisina ilmatiiviiseen purkkiin. Lehdet murskataan vasta käyttövaiheessa, jotta maku pysyisi niissä mahdollisimman pitkään. Kun teen on annettu hautua hetki, lisätään hunajaa vähän kuppiin ja nautitaan juoma. Pieni googlettelu paljasti, että kuivatetut mustaviinimarjan lehdet säilyvät sen vuoden, jonka jälkeen ne tulee heittää pois (jos niitä on enää vuoden jälkeen jäljellä!)

Mikäpä olisi sen parempaa syksyllä kuin kääriytyä sohvan nurkkaan lämpimään vilttiin, lukea hyvää kirjaa ja siemailla oma tekemää teetä (ja katsoa ikkunasta ulos, jossa on kylmää ja märkää)?

Henna

Let it rain

Kuului vaan surrurrurräätätätätätätätä, kun nää ompelin parissa illassa kasaan. Täydellisiä syysvaatteita, mullekin kelpais! (Ehkä vähän isommassa koossa. Molemmat on nääs kokoa 140cm. Ehkä tytön mekko enemmän kokoa 134cm)

Pojan huppari oli aika helppo nakki, mutta tytön mekko tuotti kyllä aikamoista päänvaivaa. Tiesin jo alusta alkaen, että haluan sellaisen mekon, joka on takaa pidempi kuin edestä ja joka olis A-mallinen. Kokeiltiin sitten mekkoa päälle siinä vaiheessa, kun olis pitänyt enää vaan helma kääntää, ja säkiltähän se näytti. Säkiltä, joka on aivan liian lyhyt.

Siinä sitten mietin eri vaihtoehtoja, että mitä oikein teen. (Selasin ensin tietysti tuhannet ompelublogit läpi saadakseni vähän osviittaa, että mitä kaikkea sitä vois tehdä. Kirosin entistä enemmän lapsia, joille ne A-malliset mekot oikein sopi. Ei vaan tälle tytölle sitten ollenkaan!) Lopulta laitoin kuminauhaa vyötärölle ja helmaa pidensin sitten kuin tekemällä siihen resorin - ei ainakaan pylly vilku, ei.

Tytön mielestä kyseessä ei ollut oikea mekkoa, kun ei helma liehunu pyörähtäessä. Ja pöh, sanon minä.

Ompelukone, joilla nää ompelin, oli aivan järisyttävän kamala muoviroska. En oo oikeesti niin huonolla ompelukoneella aiemmin ommellut, mutta ommellessa tuntui kuin olis asvalttiin tehny porakoneella reikiä. Näissä halpismuovikoneissa huomaa myös sen, että ei ne oikeasti kestä paksua kangasta ommella: olikohan jossain vaiheessa kangas kolminkertainen, ja jouduin kyllä siksakatessa niin monesta sen ylälangan uudestaan langoittaa, kun ylälanka vaan katkeili koko ajan. (Tai sitten ompelulangat oli vaan huonoa laatua, mutta ärsyttävää se kuitenkin oli!)

Kaavat on otettu jostain hupparista ja jostain mekontapaisesta, ja siitä sit lähdetty vähän kokeilemalla eteenpäin.

Tuota vaaleanpunaista jäi vielä jonkin verran jäljelle, josta ajattelin loihtia jotain 13-vuotiaalle. Saas nähdä, mitä oikein keksin.

Henna

Näin saat itsellesi söpöjä laatikoita, joissa säilyttää tavaroita!

Tarvitset vain rumia laatikoita (mieluusti erikokoisia) ja lakanakangasta. Sakset ja liima ovat myös passeleita tähän hommaan. Hauskaa on vielä siinä vaiheessa, kun pussilakasetin ja aluslakanan saa tasan 20 eurolla ja mielessä pyörii, kuinka edullisia laatikoita sitä nyt saadaan itsetehtyä.  Ensimmäisen laatikon päällystäminenkin on hauskaa ja hulvatonta, kun meitsin pääasiallinen toimi on kuvata tapahtuvaa prosessia ja toimia liimamestarina.

SIIHEN SE HAUSKUUS SITTEN PÄÄTTYYKIN. Oikeasti. En suosittele kenellekään, että rupeatte tähän työurakkaan, ellette halua liimalle haisevaa huonetta, liimaisia sormia ja ärsyyntynyttä jupinaa ympärillenne. Koko ilta meni muuten tähän, ja saatiin kaksisteen vaan kolme laatikkoa päällystettyä. Se suuritöisin jätettiin suosiolla seuraavaan päivään.

Koska tämä ei ollut helppoa ja mukavaa, ohjeita ei todellakaan ole tulossa. (Siksi myös kuvamateriaali on täyttä kuraa) Vinkkinä kuitenkin laatikoiden päällystämisestä kiinnostuneille, että taittele sitä lakanaa kuin paketoisit lahjaa. Jos et tykkää lahjojen paketoinnista, älä edes yritä...

Eli meitsin neuvo nyt kaikille: Olisit vain ostanut kaupasta niitä ylihinnoiteltuja laatikoita... Voipahan ainakin sanoa, että ihan omista kätösistä ja ihan hiton hienoja tuli! Ja just sellaisia, kuin halusitkin.

match match.. jos vitutuskäyrä ei ole vielä tarpeeksi korkealla, niin voihan jämäpaloista askarrella vielä vaikkapa randomlootalle uuden kuosin, niin kaikki mätsää sitten kaiken kanssa

♥, Henna

Tekohengityksen voimalla

Hyvää syksyä! Ollaan koomailtu tässä jo jonkin aikaa tehokkaasti, mutta ajattelin viimeinkin herättää kaikki mummot henkiin (tai itseni ainakin) ja pyöräyttää mummoiluprojektit käyntiin. Paljon on kerennyt puolessa vuodessa tapahtua, ehkä tärkeimpänä se, että mummot ovat vallanneet koko maailman. Tämän takia yhteiset pitsinnypläyskerrat jäävät vasta valovuosien päähän (onneksi mummoille se on vain lyhyt aika), ja mummot jatkavat toimintaansa yksin, mutta yhdessä. Onneksi puhelin ja interwebbi on aina keksitty ;)

Palataan kuitenkin ajassa taaksepäin viime toukokuuhun, jolloin yhtenä aurinkoisena lauantaina vietettiin Ravintolapäivää. Ravintolapäivän aikana kuka tahansa pystyy siis pystyttämään ravintolan minne tahansa, ja totta kai mummot käyttivät tilanteen hyväksi: syntyi Pieni brownie puoti. Idea pähkinänkuoressa oli tarjota erimakuisia brownieita, ja siinähän me onnistuttiinkin!

Esivalmistelut aloitettiin mallikkaasti jo torstaina meitsin kämpillä, kun valmistettiin kokeilusatsi brownieita, (sopivasti multa ei löytynyt sähkövatkainta... Onneksi Hillan mummo asui lähettyvillä, niin käytiin häneltä lainaamassa) mut itse tositoimiin päästiin vasta perjantai-iltana, kun matkustettiin Hillan luo (meikä ajoi!). Ensimmäiset pari tuntia juoruiltiin ahkerasti ja juotiin teetä, kunnes kellon lähestyessä yhtätoista aloitettiin brownien teko. Koko yöhän siinä meni! Oli ihan täysin absurdia heittää taikinan sekaan 21 kananmunaa, 1,3 kiloa voita ja mitähän nämä määrät oikein olikaan... Aivan hulluja kuitenkin. Käärittiin vielä browniet nätteihin paketteihin, ja teetkin laitettiin ihan uuteen kuosiin. Yhteensä me tehtiin noin 150 brownieta, ja makuja meillä oli yhdeksän.

Pakattiin auto sitten täyteen tavaraa (kirjaimellisesti oli aika tukalat oltavat), ja pystytettiin toimipisteemme Oulun Kiikeliin. Ensimmäisen tunnin aikana näytti ihan siltä, että kukaan ei tule meidän brownieita ostamaan, mutta noin puoli kolmen aikoihin meidän täytyi todeta vain ihmisille, että valitettavasti meiltä on jo kaikki mennyt. Hurjan onnistunut päivä! Aurinko paistoi, ihmiset hymyili ja meillä oli vilttejä, jotta ihmiset pystyi istumaan ruohikolla.

Eräs hauska kokemus tuli siinä vaiheessa, kun meiltä kysyttiin, että onkos meidän tuotteet laktoosittomia - eikä me oltu otettu sitä ollenkaan huomioon leipoessa! Siinäpä lähdettiin sitten muistelemaan, että mitä kaikkea me ollaan taikinaan tungettu, ja yhden kuvan perusteella googletettiinkin, onko meidän käyttämä voita vähälaktoosista vai ei...

Myös eräs vanha mies tuli hieman kärkkäästi kommentoimaan meidän toimintaa, kunnes hän sitten lopulta pyörsi puheensa ja päätyi ostamaan parit hiukopalat meiltä.

Tarviiko edes kertoa, että päivän jälkeen väsytti?

Elikkätä: jos löytyy innostusta ja idea ravintolapäivälle, niin ei muuta kuin oikeasti kokeilemaan! Aivan hurjan upea kokemus, johon ihan varmasti jää koukkuun. (Hilla voi kertoa sit seuraavasta ravintolapäivästä, joka oli elokuun lopulla) Seuraavalla kerralla voisi kokeilla ihan oikean ruuan valmistamista.. Siinä olisi vasta haastetta!

Psst.. Tässä vielä takuuvarman hittibrownien ohje:

350g pehmeää voita
6 dl sokeria
3 dl kaakaojauhetta
1 dl siirappia
1/2 tl suolaa
6 munaa
3 dl vehnäjauhoja

1. Laita uuni 175 asteeseen.
2. Vaahdota voi ja sokeri.
3. Sekoita voisokerivaahtoon kaakao, siirappi ja suola.
4. Lisää kananmunat koko ajan vatkaten, lopuksi vehnäjauhot kevyesti käännellen.
5. Tyrkkää brownietaikina uuniin 30-35 minuutin ajaksi. Browniet ovat valmiita, kun browniehin upotettu tikku jää hieman tahmeaksi.

Henna