21 tapaa syödä kesäkurpitsa, osa 1

Oon täysin varma, ettei kukaan tykkää kesäkurpitsasta. Ainakin mulle tuo hajuton ja mauton vihannes jää poikkeuksetta aina kaupan hyllyille seinäruusuksi notkumaan, sillä tuntuu ihan hirvittävän vaikealta taikoa kesäkurpitsasta yhtään mitään hyvää. Toimiihan kesäkurpitsa grillattuna muiden vihannesten tapaan, mutta saako siitä valmistettua mitään muuta syötävää? Koska ravintolapäivän jälkeen meidän mummoilijoiden jääkaapit olivat täynnä pelkkää kesäkurpitsaa, oli aika ottaa härkää sarvista ja kokeilla luovuuden rajoja.

Tässäpä viisi ensimmäistä käyttötapaa kesäkurpitsalle, muut osat tulevat myöhemmin. Mihin te ootte käyttäneet kesäkurpitsaa? Luokitteletteko tekin kesäkurpitsan inhokkilistoille, vai eikö kesäkurpitsa muuten vain nappaa kokkailuihin?

Tapa 1

Vihreäkastike nuudeleilla

Alias kun kaapeista löytyy kaikkea satunnaista, mistä pitäisi raapaista lämmin ruoka kasaan. Tästä tuli annos kahdelle.

1 kesäkurpitsa
1 sipuli
Maapähkinöitä
Parsakaalia
2 dl ruokakermaa
1 pussi nuudeleita

1. Keitä nuudelit samalla, kun teet kastikkeen.

2. Silppua sipuli ja kesäkurpitsa (kesäkurpitsa mieluusti mahdollisimman pieneen muotoon, sillä kuullottaessa siitä tulee ällöttävän limaista ja mössömäistä), lisää pannulle voita/öljyä ja kuullota sipuli sekä kesäkurpitsa. Mausta! Kun sipulit ja kesäkurpitsat ovat kuullottuneita, laita sivuun.

3. Lisää öljyä pannulle ja heitä jo silputut maapähkinät paahtumaan pannulle. Mitä enemmän maapähkinöitä, sen parempi! Lisää suola ja jossain vaiheessa myös (silputut, totta kai) parsakaalit maapähkinöiden sekaan pannulle.

4. Lisää kerma ja sivuun laitetut kesäkurpitsat ja sipulit pannulle. Anna porista ja hautua hetken aikaa. Lisää lopulta valmis kastike keitettyjen nuudelien sekaan ja sekoita.

Tapa 2

Kesäkurpitsakeitto

Tällaisen keiton voi tehdä silmät sidottuina ja vähän niin tai näin tyylillä mielentilan ja jääkaapista löytyvien ainesosien mukaan. Mulla riitti noin puolikkaasta kesäkurpitsasta vain itselleni ruokaa, mutta mä olinkin nälkäinen. Valkosipulin ystäville tähänkin vois heittää valkosipulia. Kuten todettu, vain luovuus on rajana ja ei se keittiössä kokkailu nyt niin reseptien orjallista seuraamista ole! Mutta niin tai näin, jotenkin tällä tavalla heittelin kattilaan tavaroita:

Kesäkurpitsaa
Sipulia
Voita
Vettä
Mausteita
Kermaa
Aurajuustoa (kelpais myös varmaan tuorejuusto/koskenlaskija/mitäs näitä juustoja nyt onkaan! Jääkaapista löytyi vaan aurajuustoa, joten sillä mentiin tällä kertaa)

1. Raasta tai pilko kesäkurpitsa, kuutioi sipuli. Lisää kattilaan voi, sipulit ja kesäkurpitsat, kuullota, mutta älä paista!

2. Lisää vesi. Älä laita liikaa, ellet halua syödä keittoasi pillillä. Anna kattilan porista ja lisää mausteet (itse laitoin suolaa, mustapippuria, chiliä, jotain yrttiä..). Soseuta ja lisää kerma, anna kiehahtaa.

3. Lisää lopuksi aurajuusto, sekoittele ja maista. Jos keitto ei maistu miltään, lisää mausteita. Tai totea muille syöjille, että saavat maustaa keittonsa itse, mausteet löytyy lieden yläpuolelta.

Tapa 3 & 4

Kesäkurpitsasuklaakakku

Äiti ei oikein uskonut, että kesäkurpitsa olisi hyvä ainesosa kakkuun. Ilmiselvästi kesäkurpitsalla on samanlainen ominaisuus kuin myös punajuurella ja porkkanalla: se kuohkeuttaa ja kosteuttaa kakkua mukavasti, eikä kesäkurpitsaa maista kakussa ollenkaan!

Ensimmäisessä kakussa on tuorejuustokuorrute (400g tuorejuustoa & 6dl tomusokeria), jota on myös kakun välissä. Toisessa kakussa on suklaakuorrute (100g suklaata ja loraus kuohukermaa) sekä välissä mustikkarahkaseosta (kupillinen mustikoita, suurempi loraus kuohukermaa, rahkaa nyt jonkin verran ja hippu sokeria ja vanilliinisokeria). Vaikka tuorejuustokuorrute onkin helkkarin hyvää, voitti toi suklaakuorrute kilpailun mennen tullen! (Taisipa olla vielä jotain mintunmakuista suklaata, mitä meidän kaapista löytyi)

6dl vehnäjauhoja
4dl sokeria
1,5 dl kaakaojauhetta
2 tl ruokasoodaa
1 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
5 dl kesäkurpitsaa raasteena (noin 1 kesäkurpitsa)
2 dl öljyä (tai voita, mä käytin ainakin voita)
2 kananmunaa

1. Sekoita aineet keskenään, kaada taikina voideltuun vuokaan ja paista kakkua 175 asteessa noin tunti. Jotta kakku ei pala, laita leivinpaperi kakun päälle noin puolessa välissä.

2. Anna kakun jäähtyä ja tee mieleisesi kuorrutus. Kakun voi laittaa joko kahdeksi tai kolmeksi osaksi.

3. Rohmua! Syö! Mässäile!

Tapa  5

Kesäkurpitsalasagne

Tää on jotain karppaajien unelmahöttöä, mutta perustallaajalle (eli meitsin iskälle) tää kyllä meni mukisematta alas! Avainsanoina ovatkin oikea maustaminen ja riittävästi juustoa. Ikinä ei voi olla juustoa liikaa. Tässäpä ohjeet neljään annokseen, iskän kanssa taas improttiin keittiössä, kun meiltä ei esimerkiksi kolmea erilaista juustoa löytynyt:

2 kesäkurpitsaa
400 g jauhelihaa
Purkillinen tomaattimurskaa
Juustoraastetta
Purkki (tai vähän vajaa, niin kuin meillä) tuorejuustoa - meillä tais olla joku perus ruohosipuli, mutta tässähän saa käyttää ihan mitä vaan omien mieltymysten makuun!
2 kananmunaa

1. Laita uuni 175 asteeseen.

2. Aloita kesäkurpitsoista. Kuori kesäkurpitsa ja tee kesäkurpitsoista kivoja siivuja - älä tee liian ohuita, jotta ne ei täysin mene rikki seuraavissa käsittelyissä, mutta älä myöskään liian paksuja! Ripottele seuraavaksi kesäkurpitsojen päälle suolaa ja odota, kuinka kesäkurpitsat alkavat itkemään kilpaa.

3. Kesäkurpitsojen itkiessä ruskista jauheliha ja mausta omien mieltymysten mukaan (meillä meni suolaa, mustapippuria, paprikajauhetta, chilia ja persiljaa ainaskin). Lisää tomaattimurska, anna hautua ja muhentua liedellä ihan rauhassa

4. Pyyhi kesäkurpitsojen pinnalta kyyneleet ja asettele kesäkurpitsat uuniritilälle hetkeksi paistumaan. (Tän homman voi myös tehdä esim. leipägrillissä, me tunkaistiin kesäkurpitsat hetkeksi uuniin.) Kannattaa muuten laittaa pelti ritilän alle, sillä kesäkurpitsat tykkää vielä tässäkin vaiheessa itkeä. Uunia voi laittaa kovemmalle, jos on hätähousu.

5. Kun kesäkurpitsat paistuu uunissa, sekoita tuorejuusto ja kananmuna keskenään. Voitele uunivuoka.

6. Hetken kuluttua ota kesäkurpitsat uunista pois ja pyyhi jälleen ylimääräiset kyyneleet pois kesäkurpitsoista. Lado lasagne valmiiksi: ensin jauhelihatomaattikerros, sitten kesäkurpitsakerros, seuraavaksi tuorejuusto-munaseos ja lopuksi juustoraaste (paljon!). Me saatiin ladottua kolme kerrosta just ja just näillä määrillä. Laita folio (tai kansi) uunivuoan päälle.

6. Paista lasagnea 175:ssa asteessa 45 minuuttia foliolla ja loput 15 minuuttia ilman foliota. Anna vetäytyä noin viiden minuutin ajan, jonka jälkeen nauti!

Henna

sataa sataa ropisee, pili pili pom..

Mitä tehdä silloin, kun ulkona sataa vain vettä ja lapset aiheuttavat hermoromahduksen Disney Channelin iänikuisilla ja samoilla ohjelmilla? Vastaus: ota askarteluvermeet esille ja ruvetkaa askartelemaan. Tai leipokaa, se on oiva keino saada pahinkin riiviölapsi käyttäytymään kuin enkeli. Pahimmassa tapauksessa voi käydä niin, että lasten sijasta sinä oletkin se, joka askartelee innoissaan kaikkea mahdollista vielä siinä vaiheessa, kun lapsia ei enää kiinnosta...

tehtäiskö yo-mekko (tai joku muu juhlamekko)?

Kun viime keväänä painoin yo-lakin päähäni, olin erityisen ylpeä itsestäni monestakin syystä. Kolmivuotinen lukiourakka oli takana päin ja arvaamaton elämä edessä päin. Viis saaduista ylioppilaspapereista, eniten ylpeyttä aiheutti kuitenkin mekko, joka oli niin mun näköinen ja jonka olin itse omin käsin ommellut! 

Tarkoituksena oli nakittaa eräs ompelijakaveri ompelemaan mulle mekko, mutta sattuneista syistä (lue: kiire) jäin rannalle ruikuttamaan ilman mekkoa lakkiaisten vieriessä eteenpäin hurjaa vauhtia. Tiesin, että haluan klassisen tyylikkään ja ajattoman mekon jollain pienellä jujulla, ja olin täysin varma, etten sellaista mekkoa löytäisi kaupasta mistään hinnasta. Mitäpä tekee käsistään taitava ihminen, joka ei ole sitten yläasteen käsityötuntien jälkeen ommellut muuta kuin parit verhot lyhyemmiksi? Hän päättää tehdä mekkonsa itse, ei kai se nyt niin vaikeaa voi olla. 

Kankaat ostin siinä vaiheessa, kun lakkiaisiin oli aikaa enää alle kaksi viikkoa. Pähkäilin pitkään vihreän ja keltaisen mekon välillä (sillä vihreä olisi sopinut upeasti meikäläisen oranssiin kuontaloon, mitä ei kyllä tuossa vaiheessa kevättä enää ollut), kunnes Eurokankaaseen marssittuani ihastuin täysin kirkkaankeltaiseen mekkokankaaseen. Pari metriä kangasta mukaan, ja eikun ompelemaan!

Alaosa oli ehkä maailman helpointa tehdä, sillä se on täysikellohame. Yläosa olikin sitten aivan toinen ongelmansa, jonka takia kahlasin kirjastossa yli puolet Suuren Käsityölehden ja Modan tarjonnasta, kunnes löysin jotenkin tyydyttävän yläosan kaavan. Kaikesta huolimatta yläosaa tuli muokattua matkan varrella niin paljon omaan kroppaani sopivammaksi, ettei sitä olisi varmaan enää samaksi kaavaksi edes tunnistanut :D Oon aina inhonnut vetoketjujen ompelua (sillä miksi en saa koskaan aseteltua niitä nätisti?), joten tälläkin kertaa menin ihan omilla ohjeilla sen sijaan, että olisin nopeasti googletellut takuuvarman vetskarin ompeluohjeen. Ei kai se ompelu nyt niin vakavaa ole.

Olkapäille laskeutuvat helmet olivat juju, johon törmäsin pinterestissä, ja jonka todellakin halusin myös omaan mekkooni mukaan. Muistan edelleen kauhulla sen helatorstaisen yön (aikaa jäljellä lakkiaisiin kaksi päivää), jolloin tuijotin Ugly Bettyä telkkarista ja kulutin yöni noiden helmien kiinnittämiseen mekkoon niin, että helmet varmasti olisi molemmilta puolilta tasaisesti. Ette uskokaan, kuinka monta kertaa mää myös purin ja uudelleen asettelin ja menetin hermot noiden helmien takia. Mutta ilman noita helmiä toi mekko olisi ollut vain mekko muiden mekkojen joukossa. 

Mekon sain kokonaan valmiiksi (eli viimeisenä oli tietysti helman kääntäminen, mikä oli se kaikista tuskallisin homma) päivää ennen lakkiaisia. Ja kun se mekko oli sit lopulta valmis, olo oli todellakin kuin Project Runwayn voittajalla, jolle Heidi Klum ei voikaan todeta "auf wiedersehen, you're out!"

Henna

Tehtäiskö hame?

Ehkä maailman yksinkertaisin hame lähti 8-vuotiaalle synttärisankarille - hommaa helpotettiin totta kai suuresti resorilla, sillä mitäpä sitä turhia vetoketjujen kanssa leikkimään (varsinkaan, kun varmoja mittoja ei ollut tiedossa) Kangasta taisi kulua se 0,75 m - eikä ollut vaikeaa! Saumoja on tasan yksi, ja kaavoja ei tarvita ollenkaan. Eli eikun suraistaan vaan kangas putkiloksi (tai ensin pätkitään kangas kolmeen osaan, niin saadaan röyhelöhame aikaiseksi), ja resorin avulla saadaan putkilo hamemaiseksi. (En kyllä tiedä, ymmärsikö kukaan, mutta esimerkiksi täältä löytyy perusteelliset ohjeet. Mä vähän oioin mutkia suoriksi, enkä lähtenyt mitään mittailemaan enkä poimulankoja ompelemaan kankaan yläpäähän, vaan ihan mututuntumalla mentiin) Ja sitten eikun vaan helma huolitellaan, ja hame on valmis!

Henna

Let it rain, part 2

Jos katsoo oikein tarkkaan, niin yksi napeista on sininen! Tulipa näiden nappienkin kanssa panikoitua, löytyi pelkkiä mustia nappeja ja ne ei aluksi näyttänyt sopivan ollenkaan tuohon mekkoon. Hätäwhatsappailua parille kaverille, ja onneksi osasivat rauhoitella hädässä kärsivää, niin saatiin mekkokin valmiiksi :D 

Tämä mekko on tosiaan tehty jo kuukausi sitten, mutta unohtunut laittaa kuvia tännekin tästä tekeleestä.

Kun tilasin tätä kangasta eräästä norjalaisesta kangaskaupasta, luulin tilaavani collegea. Suunnittelinkin tekeväni kankaasta itselleni jonkun ihanan lämpöisen hupparimekon, mutta kankaan saatuani yllätys olikin suuri: puuvillaahan sitä tuli tilattua - tai no, google translate väitti satengia satiiniksi, mutta olemukseltaan tuo on kyllä joustamatonta puuvillakangasta :D

 (Tässä siis norja-suomi-norja ompelusanastoa:

sytråd = ompelulanka
sateng = satiini
isoli = college
jersey = jersey
ribb = resori)

Suunnitelmat muuttui siis lennosta, ja ajatuksena oli tehdä joku simppeli ja yksinkertainen mekko. Tässä tapauksessa se tarkoitti siis kaulusta, seitsemäätoista (ainakin) napinläpeä ja aluksi kankaan leikkaamisen väärin niin, että sai sitten hieman vähän miettiä, että mites nyt suu pannaan. Helmasta tuli itelle liian lyhyt ja hihat olin leikelly jo valmiiksi, mutta jotenkin ne ei vaan yhtään mätsänny tuohon. (Tuli mun mielestä liian tätimäinen fiilis). Jotenkin tämän mekon kanssa tuli säädettyä monien iltojen ajan, ja alkoi jo hiljalleen käämit palaa, kun perheestä jokainen kävi vuoron perään (ilta toisensa jälkeen!) kyselemässä, että hei mitäs sää tänään teet. "No tätä samaa mitä eilenkin ja toissapäivänä ja sitä edellisenä päivänä.." Lopulta, kaiken työn ja tuskan jälkeen, se oli valmis!

Koska tuo jäi sopivasti juuri liian lyhyeksi mulle, oli se juuri nappivalinta serkun synttärilahjaksi.

Ei muuten kiinnostanut enää pelleillä hihansuiden kanssa, joten ihan suosiolla otin resorin käyttöön (onneksi löytyi tuota keltaisen väristä, niin mukavasti sopi myös kankaaseen, heh) Mekkoon on otettu muuten mallia tästä ohjeesta, mutta meitsin tyyliin tehty tietty vähän omin päin ja sinne päin ja tyylillä "kai tämän nyt näinkin voi tehdä..."

Itseä työllistää tällä hetkellä joululahjasuunnitelmat, jotka ajattelin huraista ompelukoneella. Tällä hetkellä ollaan kyllä täysin suunnittelutasolla, sillä viimeisimmat kokemukset tuosta muovikoneesta ovat olleet vain turhauttavat.. Niin ärsyttävää, kun tekis mieli ommella, mutta huonon ompelukoneen takia lähtee kaikki fiilikset kokonaan! Onneksi olen sitten kunnostautunut enemmän neulomisen tasolla.

Henna

keltainen neulepaita

Tähän taisi kulua kymmenen kerää lankaa, kolme ja puoli kautta HIMYM:iä, yksi kausi Impractical Jokerseja sekä monia iltoja ja päiviä. Hihoista tuli vähän liian pitkät ja kaula-aukosta vähän liian avara (toki kaula-aukko on korjattavissa), mutta kelpaa tämä näinkin.

Syksy ja ruska täällä ainakin vetelee vielä viimeisiä henkäyksiään, mutta onhan tämä hurjan nätti piristys kylmään ja pimeään talveen. 

Neuleessa on mukailtu tätä ohjetta. Voin kyllä suositella tuota ohjetta ensikertalaisille: ohjeet on selkeät ja ymmärrettävät, eikä kyse ole mistään ydinfysiikasta.

Henna

mustaviinimarjalehtitee

Tulipas sanahirviö! Kyseessä siis mustaviinimarjojen lehdistä tehtyä teetä, jonka tekeminen on yksi helpoimmista asioista - tietysti täytyy olla oikeaan aikaan liikenteessä, jotta tätä teetä pystyy tekemään. Näin lokakuun alussa mustaviinimarjojen lehtien kerääminen on vähän turhaa, ja kuulema maukkaimman teen saisi, jos lehdet keräisi siinä juhannuksen tienoilla. Minä olin vähän myöhemmin liikenteessä ja keräsin omat lehteni vasta elokuussa, mutta kyllä nämäkin kelpaa.

Ensin täytyy siis kerätä lehtiä, ja kuivattaa ne jotenkin - lehdet voi heittää saunaan, jossa ne voivat löylytellä itsensä rapsakoiksi tai jos saunaa ei ole, voi ne laittaa uuniin miedolle lämmölle nahistumaan, kunhan uunin luukku on hieman raolleen. Tai voihan lehdet laittaa nyt katonrajaan kuivumaan, tai vaikkapa jääkaapin yläpuolella olevaan kaappiin - kunhan ne nyt vaan kuivuu jotenkin!

Kun kuivumisprosessi on tapahtunut, heitellään lehdet mahdollisimman kokonaisina ilmatiiviiseen purkkiin. Lehdet murskataan vasta käyttövaiheessa, jotta maku pysyisi niissä mahdollisimman pitkään. Kun teen on annettu hautua hetki, lisätään hunajaa vähän kuppiin ja nautitaan juoma. Pieni googlettelu paljasti, että kuivatetut mustaviinimarjan lehdet säilyvät sen vuoden, jonka jälkeen ne tulee heittää pois (jos niitä on enää vuoden jälkeen jäljellä!)

Mikäpä olisi sen parempaa syksyllä kuin kääriytyä sohvan nurkkaan lämpimään vilttiin, lukea hyvää kirjaa ja siemailla oma tekemää teetä (ja katsoa ikkunasta ulos, jossa on kylmää ja märkää)?

Henna

Let it rain

Kuului vaan surrurrurräätätätätätätätä, kun nää ompelin parissa illassa kasaan. Täydellisiä syysvaatteita, mullekin kelpais! (Ehkä vähän isommassa koossa. Molemmat on nääs kokoa 140cm. Ehkä tytön mekko enemmän kokoa 134cm)

Pojan huppari oli aika helppo nakki, mutta tytön mekko tuotti kyllä aikamoista päänvaivaa. Tiesin jo alusta alkaen, että haluan sellaisen mekon, joka on takaa pidempi kuin edestä ja joka olis A-mallinen. Kokeiltiin sitten mekkoa päälle siinä vaiheessa, kun olis pitänyt enää vaan helma kääntää, ja säkiltähän se näytti. Säkiltä, joka on aivan liian lyhyt.

Siinä sitten mietin eri vaihtoehtoja, että mitä oikein teen. (Selasin ensin tietysti tuhannet ompelublogit läpi saadakseni vähän osviittaa, että mitä kaikkea sitä vois tehdä. Kirosin entistä enemmän lapsia, joille ne A-malliset mekot oikein sopi. Ei vaan tälle tytölle sitten ollenkaan!) Lopulta laitoin kuminauhaa vyötärölle ja helmaa pidensin sitten kuin tekemällä siihen resorin - ei ainakaan pylly vilku, ei.

Tytön mielestä kyseessä ei ollut oikea mekkoa, kun ei helma liehunu pyörähtäessä. Ja pöh, sanon minä.

Ompelukone, joilla nää ompelin, oli aivan järisyttävän kamala muoviroska. En oo oikeesti niin huonolla ompelukoneella aiemmin ommellut, mutta ommellessa tuntui kuin olis asvalttiin tehny porakoneella reikiä. Näissä halpismuovikoneissa huomaa myös sen, että ei ne oikeasti kestä paksua kangasta ommella: olikohan jossain vaiheessa kangas kolminkertainen, ja jouduin kyllä siksakatessa niin monesta sen ylälangan uudestaan langoittaa, kun ylälanka vaan katkeili koko ajan. (Tai sitten ompelulangat oli vaan huonoa laatua, mutta ärsyttävää se kuitenkin oli!)

Kaavat on otettu jostain hupparista ja jostain mekontapaisesta, ja siitä sit lähdetty vähän kokeilemalla eteenpäin.

Tuota vaaleanpunaista jäi vielä jonkin verran jäljelle, josta ajattelin loihtia jotain 13-vuotiaalle. Saas nähdä, mitä oikein keksin.

Henna

Näin saat itsellesi söpöjä laatikoita, joissa säilyttää tavaroita!

Tarvitset vain rumia laatikoita (mieluusti erikokoisia) ja lakanakangasta. Sakset ja liima ovat myös passeleita tähän hommaan. Hauskaa on vielä siinä vaiheessa, kun pussilakasetin ja aluslakanan saa tasan 20 eurolla ja mielessä pyörii, kuinka edullisia laatikoita sitä nyt saadaan itsetehtyä.  Ensimmäisen laatikon päällystäminenkin on hauskaa ja hulvatonta, kun meitsin pääasiallinen toimi on kuvata tapahtuvaa prosessia ja toimia liimamestarina.

SIIHEN SE HAUSKUUS SITTEN PÄÄTTYYKIN. Oikeasti. En suosittele kenellekään, että rupeatte tähän työurakkaan, ellette halua liimalle haisevaa huonetta, liimaisia sormia ja ärsyyntynyttä jupinaa ympärillenne. Koko ilta meni muuten tähän, ja saatiin kaksisteen vaan kolme laatikkoa päällystettyä. Se suuritöisin jätettiin suosiolla seuraavaan päivään.

Koska tämä ei ollut helppoa ja mukavaa, ohjeita ei todellakaan ole tulossa. (Siksi myös kuvamateriaali on täyttä kuraa) Vinkkinä kuitenkin laatikoiden päällystämisestä kiinnostuneille, että taittele sitä lakanaa kuin paketoisit lahjaa. Jos et tykkää lahjojen paketoinnista, älä edes yritä...

Eli meitsin neuvo nyt kaikille: Olisit vain ostanut kaupasta niitä ylihinnoiteltuja laatikoita... Voipahan ainakin sanoa, että ihan omista kätösistä ja ihan hiton hienoja tuli! Ja just sellaisia, kuin halusitkin.

match match.. jos vitutuskäyrä ei ole vielä tarpeeksi korkealla, niin voihan jämäpaloista askarrella vielä vaikkapa randomlootalle uuden kuosin, niin kaikki mätsää sitten kaiken kanssa

♥, Henna

Tekohengityksen voimalla

Hyvää syksyä! Ollaan koomailtu tässä jo jonkin aikaa tehokkaasti, mutta ajattelin viimeinkin herättää kaikki mummot henkiin (tai itseni ainakin) ja pyöräyttää mummoiluprojektit käyntiin. Paljon on kerennyt puolessa vuodessa tapahtua, ehkä tärkeimpänä se, että mummot ovat vallanneet koko maailman. Tämän takia yhteiset pitsinnypläyskerrat jäävät vasta valovuosien päähän (onneksi mummoille se on vain lyhyt aika), ja mummot jatkavat toimintaansa yksin, mutta yhdessä. Onneksi puhelin ja interwebbi on aina keksitty ;)

Palataan kuitenkin ajassa taaksepäin viime toukokuuhun, jolloin yhtenä aurinkoisena lauantaina vietettiin Ravintolapäivää. Ravintolapäivän aikana kuka tahansa pystyy siis pystyttämään ravintolan minne tahansa, ja totta kai mummot käyttivät tilanteen hyväksi: syntyi Pieni brownie puoti. Idea pähkinänkuoressa oli tarjota erimakuisia brownieita, ja siinähän me onnistuttiinkin!

Esivalmistelut aloitettiin mallikkaasti jo torstaina meitsin kämpillä, kun valmistettiin kokeilusatsi brownieita, (sopivasti multa ei löytynyt sähkövatkainta... Onneksi Hillan mummo asui lähettyvillä, niin käytiin häneltä lainaamassa) mut itse tositoimiin päästiin vasta perjantai-iltana, kun matkustettiin Hillan luo (meikä ajoi!). Ensimmäiset pari tuntia juoruiltiin ahkerasti ja juotiin teetä, kunnes kellon lähestyessä yhtätoista aloitettiin brownien teko. Koko yöhän siinä meni! Oli ihan täysin absurdia heittää taikinan sekaan 21 kananmunaa, 1,3 kiloa voita ja mitähän nämä määrät oikein olikaan... Aivan hulluja kuitenkin. Käärittiin vielä browniet nätteihin paketteihin, ja teetkin laitettiin ihan uuteen kuosiin. Yhteensä me tehtiin noin 150 brownieta, ja makuja meillä oli yhdeksän.

Pakattiin auto sitten täyteen tavaraa (kirjaimellisesti oli aika tukalat oltavat), ja pystytettiin toimipisteemme Oulun Kiikeliin. Ensimmäisen tunnin aikana näytti ihan siltä, että kukaan ei tule meidän brownieita ostamaan, mutta noin puoli kolmen aikoihin meidän täytyi todeta vain ihmisille, että valitettavasti meiltä on jo kaikki mennyt. Hurjan onnistunut päivä! Aurinko paistoi, ihmiset hymyili ja meillä oli vilttejä, jotta ihmiset pystyi istumaan ruohikolla.

Eräs hauska kokemus tuli siinä vaiheessa, kun meiltä kysyttiin, että onkos meidän tuotteet laktoosittomia - eikä me oltu otettu sitä ollenkaan huomioon leipoessa! Siinäpä lähdettiin sitten muistelemaan, että mitä kaikkea me ollaan taikinaan tungettu, ja yhden kuvan perusteella googletettiinkin, onko meidän käyttämä voita vähälaktoosista vai ei...

Myös eräs vanha mies tuli hieman kärkkäästi kommentoimaan meidän toimintaa, kunnes hän sitten lopulta pyörsi puheensa ja päätyi ostamaan parit hiukopalat meiltä.

Tarviiko edes kertoa, että päivän jälkeen väsytti?

Elikkätä: jos löytyy innostusta ja idea ravintolapäivälle, niin ei muuta kuin oikeasti kokeilemaan! Aivan hurjan upea kokemus, johon ihan varmasti jää koukkuun. (Hilla voi kertoa sit seuraavasta ravintolapäivästä, joka oli elokuun lopulla) Seuraavalla kerralla voisi kokeilla ihan oikean ruuan valmistamista.. Siinä olisi vasta haastetta!

Psst.. Tässä vielä takuuvarman hittibrownien ohje:

350g pehmeää voita
6 dl sokeria
3 dl kaakaojauhetta
1 dl siirappia
1/2 tl suolaa
6 munaa
3 dl vehnäjauhoja

1. Laita uuni 175 asteeseen.
2. Vaahdota voi ja sokeri.
3. Sekoita voisokerivaahtoon kaakao, siirappi ja suola.
4. Lisää kananmunat koko ajan vatkaten, lopuksi vehnäjauhot kevyesti käännellen.
5. Tyrkkää brownietaikina uuniin 30-35 minuutin ajaksi. Browniet ovat valmiita, kun browniehin upotettu tikku jää hieman tahmeaksi.

Henna

Origamikuutiovalot

Henkilökohtaisesti haluan tehdä lahjat itse, koska haluan varmistaa että ne ovat persoonallisia ja tarpeellisia (no ei aina : D) kyseiselle lahjan saajalle. En myöskään tue kulutuskulttuuria ja haluaisin viestittää myös maailmanpelastaja meininkiäni teille hyvät kanssamummoilijat.

Nyt olemme muutaman viikon ajan kokoontuneet eri kahviloissa Hennan ja Erikan kanssa ja olemme todenneet, että paras kahvila tähän mummoilutarkoitukseen on ehdottomasti Katri Antellin kahvila Oulun Kirkkokadulla (se isompi ja uudempi). Täällä on wifi yhteys, teetä (maailman söpöimmissä teepannuissa) ja mukava tunnelma.

Ensimmäiseksi projektiksi päätimme ottaa jotain helppoa ja jopa meille mahdollista saattaa loppuun. Projekti oli tehdä origamikuutioita ja kiinnittää ne jouluvaloköynnökseen. Ensin meni vähän aikaa selvittää, että miten tuo paperi taittuu mutta muutaman erehdyksen jälkeen se taittui jo aika mukavasti. Tässä on kuva ohjeesta, joka löytyi Pinterestistä.

Yhteiskustannukset tälle projektille eivät olleet kovin suuret. Valot maksoivat 4,90e ja me ostimme niitä kahdet eli yhteensä noin 10e. Patterit eivät tulleet mukana joten ne piti ostaa erikseen. Paperit ovat normaalin tulostuspaperin paksuista origamipaperia. Paperia kutsutaan origamipaperiksi, koska se on jo valmiiksi neliön muodossa ja toinen puoli on värillinen ja toinen valkoinen. Sitä minulla oli lojumassa kaapin perällä ja ostin sen niin kauan sitten että en muista hintaa. Paperin koolla tai värillä ei ole väliä kunhan paperi on tarpeeksi ohutta, että siitä loistaa valo läpi. Valot päätyivät kaverillemme synttärilahjaksi.

Vaikka kuinka haluaisimme emme millään kerkeä tekemään mitään ystävänpäivä juttuja tänne ainakaan yhdessä, mutta jos joku kerkeää yksikseen väkertää niin hän sitten postatkoon siitä tänne.

Ihanaa talven jatkoa käsitöiden merkeissä

 -  Hilla :)

Moi, me ollaan mummoja

Hei ja erittäin mukavaa, kun sinä - ehkä käsitöistä kiinnostunut henkilö - olet eksynyt tänne. Kuvasta huolimatta ei kannata säikähtää meitä, sillä me ollaan oikeesti ihan kivoja ja mukavia otuksia. Me ei myöskään purra.

Tämä blogi on virallisesti mummoilublogi. Emme ajatelleet aloittaa omaa valivali-kerhoa (mikä olisi tosin voinut sopia tarpeisiimme melko mainiosti) ja päivitellä blogiimme, kuinka mikäkin asia maailmassa on niin väärin ja kuinka ihmiskuntaa odottaa pelkkä tuho, jos meininki jatkuu samalla tavalla kuin nykyään - eiköhän niihin valitushommiin tarkoitetut mielipidepalstat ja kuuloluurit ole jo tarpeeksi täynnä ynseitä, naamakurtussa eläviä ihmisiä, että meitä valittajia olisi täällä silloin liikaa. 

Harmillisesti olemme myös niin hyvässä kunnossa, ettemme tarvitse edes rollaattoreja itsellemme. Eikä kukaan meistä jaksa nousta ennen aamukuutta, ellei ole pakko. Silloinkin joku onneton (Henna) jää vielä peittojen alle nukkumaan ihan vain nukkumisen ilosta.

Ajattelimme kuitenkin näpertää, toheltaa, häpertää, askarrella ja pahimmassa tapauksessa nyplätä pitsiä, joten mummoilu on kuvaavin sana meidän jokaviikkoisesta toiminnasta, jota harjoitamme ympäri Oulun kahviloita yhtä salakavalasti kuin aamumyöhästelijät luikkivat tunneille omille paikoilleen. Toimintasuunnitelmana on yksinkertaisesti levittää mummoilun sanomaa teekupposen jos toisenkin äärellä, ja saada aikaan jotain muutakin kuin huonoja vitsejä. 

Jos täytyy ihan asiaa puhua, niin tämän blogin ideahan lähti siitä, kun Hilla ja Erika päivittelivät ennen joulua, kuinka ei itse ehdi tehdä kaikille siskon kaverin kissan kaimoille joululahjoja, eikä made in ping pong tunnu jostain kumman syystä siltä oikealta vaihtoehdolta. Nämä kaksi aloitti siitä sitten aivoriihen, että kunpa löytyisi jokin keino, jolla ehtisi tehdä kaikille niille ne lahjat, joille he halusivatkin. Jossain vaiheessa Henna (eli minä) ilmestyi kuvioihin. Onhan nyt trio aina parempi kuin duo!

Kovan pohdinnan lopputuloksena syntyi Projekti mummoilu. Mummoilijoiden ideana on tehdä joululahjoja ja synttärilahjoja (toisinaan myös syntymättömyyspäivälahjoja) meidän kavereille ympäri vuoden. Ilmiselvästi koemme suurta tarvetta kirjoittaa blogia siitä, kuinka jälleen kerran epäonnistuimme ja ryystimme vain teetä ja juoruilimme emmekä saaneet mitään aikaan, mutta juuri sitähän se elämä on. Tiskiveden makuista teetä ja liian kallista pullaa. Päivän kuumimpien juorujen (ja teevinkkien) lisäksi tarkoituksena on antaa myös teille mummoilutovereillemme ideoita ja vinkkejä niin lahjojen keksimiseen, tekemiseen kuin myös suunnitteluun. 

Vaikka emme ole mitään kokeneita käsityöihmisiä, (hyvä kun tunnistetaan virkkuukoukkua neulepuikosta, heheh..) olemme varmoja, että tulemme taatusti mokaamaan ja epäonnistumaan. Se on ihan okei, eiväthän kaikki ole seppiä syntyessään. Me tuskin olemme seppiä vielä monien vuosien kuluttua, mutta mummoiksihan me vielä joskus - toivottavasti - tullaan!

Pitkästi virsi kaunis, tervetuloa mukaan jonnekin luovuuden ja mielikuvituksen rajoille! Toivottavasti emme ole äärimmäisen tylsiä ja ikäviä.